1. tähän sijoitetaan
julkaisun otsikko
monituloiset
14/17pt Open sans
extrabold leikkaus
Korkeakouluopiskelijoiden
tulonlähteet ja kokemus
toimeentulosta erilaisissa
elämäntilanteissa
Heidi Kettunen
Suvi Pulkkinen
Janne Mikkonen
Juhani Saari
Elina Lavikainen
Juhani Saari
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö
OTUS
Otus
38/2013
40/2013

2. Copyright:
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus
Janne Mikkonen, Elina Lavikainen, Juhani Saari
Taitto:
Tero Silvast
Oikoluku:
Janne Mikkonen
Käännökset:
Saara Inkinen
Julkaisija:
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus
Lapinrinne 2
00180 HELSINKI
www.otus.fi
ISBN: 978-952-5282-35-1
ISSN: 2341-7307
Paino: Digipaino Keuruskopio Oy, Keuruu, 2013

3. monituloiset
Korkeakouluopiskelijoiden
tulonlähteet ja kokemus
toimeentulosta erilaisissa
elämäntilanteissa
Janne Mikkonen
Elina Lavikainen
Juhani Saari
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö
Otus
40/2013

5. Tiivistelmä
Tutkimuksessa käsitellään korkeakouluopiskelijoiden toimeentuloa erilaisissa elämäntilanteissa. Tutkimuskysymykset liittyvät tulonlähteisiin, niiden väliseen dynamiikkaan
ja tulonmuodostuksen perusteisiin, koettuun
toimeentuloon ja opintotukijärjestelmää koskeviin näkemyksiin. Tutkimus perustuu valtakunnalliseen kyselyaineistoon, johon vastasi
2500 yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijaa keväällä 2013. Kyselyn vastausprosentti oli
yliopisto-opiskelijoilla 34 ja ammattikorkeakouluopiskelijoilla 30. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös 22 korkeakouluopiskelijan muodostamaa haastatteluaineistoa.
Korkeakouluopiskelijoiden keskimääräinen käytettävissä oleva tulo lukuvuoden aikana
on 1170 euroa kuukaudessa. Mediaanitulot ovat
912 euroa. Tulot kuitenkin vaihtelevat suuresti erilaisissa elämäntilanteissa olevien opiskelijoiden välillä noin 750 eurosta 1120 euroon.
Vastaajista noin 29 prosenttia elää pelkällä
opintorahalla ja asumislisällä. Noin kolmannes
opiskelijoista on nostanut opintojensa aikana
opintolainaa. Valtaosa kokoaa toimeentulonsa
useista eri lähteistä. Tutkimuksen perusteella
opintolaina ja työssäkäynti eivät ole toisilleen
vaihtoehtoisia tulonlähteitä vaan niihin turvaudutaan samanaikaisesti rinnakkain. Opiskelijoille on tyypillistä, että tehdään alle 20 tuntia viikossa töitä ja nostetaan samalla ainakin
jonkin verran opintolainaa. Suurin osa (64 %)
opiskelijoista on myös saanut vähintään silloin tällöin taloudellista tukea vanhemmiltaan
tai sukulaisiltaan. Niin opintolainaa kuin vanhempien tukea koskevista tuloksista kuitenkin
piirtyy kuva taloudellista riippumattomuutta
korostavasta opiskelijajoukosta: opintolainan
nostamista kartetaan ja vanhempien taloudellinen tuki koetaan kiusalliseksi. Lähes kaksi kolmesta opiskelijasta katsoo, että täysi-ikäisen on
tultava toimeen itsenäisesti.
Tulonlähteet ovat yhteydessä siihen, miten
opiskelijat kokevat toimeentulonsa. Heikkoa
toimeentuloa ennustaa selvimmin opintolainan
nostaminen ja hyvää toimeentuloa työssäkäynti. Työssä käymättömiin opiskelijoihin verrattuna alle 20 tuntia viikossa työskentelevillä on
noin kaksinkertainen “riski” kuulua hyvin toimeentuleviin ja yli 20 tuntia viikossa työskentelevillä noin nelinkertainen. Lainaa nostavilla puolestaan on kaksinkertainen riski kuulua
mielestään heikommin toimeentulevien ryhmään verrattuna lainaa nostamattomiin.
Opintolainaa nostaneet opiskelijat kokevat lainan nopeuttaneen opintoja vain hieman.
Opintolaina tuo kuitenkin enemmän liikkumavaraa ajankäyttöön. Laina näyttäytyykin opiskelijoille ensisijaisesti ratkaisuna ajankäyttöön
ja vasta toiseksi opintojen varsinaiseen etenemiseen. Kyselyyn vastanneilta opiskelijoilta kysyttiin myös, miten hyödyllisiä erilaiset opintotukijärjestelmän muutokset olisivat opintojen
edistymisen näkökulmasta. Opintoraha- ja asumislisäpainotteinen opintotukijärjestelmä saa
kaikilta opiskelijoilta eniten kannatusta. Näkemykset kuitenkin vaihtelevat elämäntilanteittain. Esimerkiksi tulorajoja ja opintolainaa
koskevat ehdotukset saavat perheellisiltä ja
parisuhteessa eläviltä sekä vapaarahoitteisissa asunnoissa asuvilta opiskelijoilta enemmän
kannatusta kuin muilta ryhmiltä.
5

6. Abstrakt
6
I studien undersöks högskolestuderandenas
utkomst i diverse livssituationer. Forskningsfrågorna behandlar olika inkomstkällor och
dynamiken mellan dem, grunderna för inkomstens utformning, den upplevda utkomsten samt
åsikter om studiestödssystemet. Undersökningen baserar sig på en nationell enkät, som fylldes i av 2500 universitets- och yrkeshögskolestuderanden under våren 2013. Enkätens
svarsfrekvens var 36. I studien utnyttjades även
intervjumaterial från 22 högskolestudenter.
Den genomsnittliga månatliga inkomsten
som högskolestuderanden har till sitt förfogande under läsåret uppgår till 1170 euro. Medianinkomsten är 912 euro. Inkomsterna varierar
dock betydligt mellan studeranden i olika livssituationer från ungefär 750 euro till 1120 euro.
Cirka 29 procent av respondenterna lever
på enbart studiepenning och bostadstillägg.
Ungefär en tredjedel av studerandena har lyft
studielån under sina studier. Majoriteten erhåller sin utkomst från flera olika källor. I ljuset
av studien utesluter studielån och förvärvsarbete inte varandra som inkomstkällor utan används parallellt. Det är typiskt för studeranden att jobba mindre än 20 timmar per vecka
och samtidigt lyfta åtminstone en del studielån.
Därutöver har den största delen av studenterna (64 %) åtminstone sporadiskt fått stöd av
sina föräldrar eller släktingar. Resultaten gällande både studielån och stöd från föräldrarna
ger dock intrycket av en studerandeskara som
betonar ekonomisk oberoende: studerandena
undviker att lyfta studielån och stöd från föräldrarna upplevs som pinsamt. Nästan två av
tre studenter anser att en myndig person skall
klara sig självständigt.
Inkomstkällorna påverkar hur studerandena upplever sin utkomst. Lyftande av studiestöd utgör den klaraste indikatorn på låg utkomst medan förvärvsarbete pekar på en god
utkomst. Jämfört med studeranden som inte
arbetar löper studenter som jobbar mindre än
20 timmar per vecka en ungefär dubbelt så stor
”risk” att njuta av en god utkomst, medan risken är cirka fyra gånger så hög hos studeranden
som jobbar mer än 20 timmar per vecka. De
som lyfter studielån löper i sin tur en dubbelt
så stor risk att uppskatta sin utkomst som låg
jämfört med studeranden som inte lyfter lån.
De studenter som lyft studielån upplever
att lånet påskyndat deras studier endast måttligt. Studielån ger dock mer spelutrymme vad
beträffar tidsanvändningen. För studerandena
framstår lån i första hand som en lösning på
problem med tidsanvändning och används endast i andra hand till att påskynda de egentliga
studierna. Studerandena som fyllde i enkäten
frågades även hur nyttiga diverse förändringar i studiestödssystemet skulle vara med tanke
på studiernas framskridande. Ett studiestödssystem baserat på studiepenning och bostadstillägg får mest genklang från alla studenter.
Åsikterna varierar dock enligt livssituation. Så
vinner förslag gällande till exempel inkomstgränser och studielån mer anslutning bland
studeranden med familj samt studeranden som
lever i ett parförhållande eller i en fritt finansierad bostad än bland de övriga studenterna.

7. Abstract
The study investigates the subsistence of tertiary students in different life situations. The
research questions pertain to sources of income
and the dynamics between them; the foundations of income formation; perceived subsistence; and opinions about the student benefits
system. The study is based on a national survey, which was completed by 2500 students at
universities and universities of applied sciences in the spring of 2013. The respond rate of
the survey was 36. The study also utilized interview data obtained from 22 students in higher education.
The average disposable income of tertiary
students during the academic year is 1170 euro
per month. The median income amounts to 912
euro. However, the income varies considerably
from 750 euro to 1120 euro across students in
different life situations.
Some 29 percent of the respondents live
off their study grant and housing supplement
alone. About a third of the students have taken out a student loan in the course of their
studies. The majority of students draw income
from multiple sources. In the light of the investigation, a study grant and employment are not
mutually exclusive sources of income, but are
used simultaneously to complement each other.
It is typical for students to work less than 20
hours a week while continuing to draw at least
some payments from their student loan. In addition, most students (64 %) have also received
at least sporadic support from their parents or
relatives. The results concerning both student
loans and parental support nevertheless suggest that students value financial independence: students avoid taking out a student loan,
while accepting support from one’s parents is
perceived as embarrassing. Nearly two thirds
of students feel that a grownup should be able
to provide for him- or herself independently.
The sources of income influence how students perceive their subsistence. Taking out a
student loan is the clearest indicator of a low
level of subsistence, whereas employment is a
predictor of a high level of subsistence. Compared to non-working students, the “risk” of
belonging to the better-off is twice as high for
those who work less than 20 hours a week, and
four times as high for those who work more
than 20 hours a week. For students who take
out a student loan, the risk of belonging to the
group they consider to be worst off is twice as
high as for students who are free of student
loan debt.
Students who have taken out a student
loan find that the loan has advanced their academic progress only marginally. A student loan
does give more leeway in terms of time management, though. Students appear in fact to regard a loan primarily as a solution to problems
of time management, and only secondly to
problems that pertain to academic progress.
Students who completed the survey were also
asked to evaluate how useful different changes
to the student benefits system would be from
the point of view of academic progress. All students prefer a system of student benefits that is
based on a student grant and housing supplement. However, the assessments vary depending on the respondent’s life situation. Suggestions concerning, for instance, the exempt
amount and student loans find more support
among students with a family as well as among
students who live in a relationship or in privately financed housing than among their peers.
7

8. 8

9. Esipuhe
Tämä teos ei ole pamfletti, jossa valitetaan
kuinka opiskelijat joutuvat syömään nuudeleita ja tonnikalaa, vaan rautaisannos tutkimukseen perustuvaa uusinta tietoa korkeakouluopiskelijoiden toimeentulosta. Tutkimus
jatkaa Elina Lavikaisen viime vuonna julkaistua
toimeentulotutkimusta (Aallokosta nousujohteiseksi, Otus 2012), jossa 22 opiskelijan syvähaastattelut paljastivat sen tosiseikan, joka on
todennettu laajalla otoksella myös tässä tutkimuksessa: opiskelijat eivät ole homogeeninen
joukko, vaan sekä euromääräinen että koettu
toimeentulo sekä toimeentuloon liittyvät näkemykset vaihtelevat eri opiskelijoilla ja eri elämäntilanteissa.
Janne Mikkosen, Elina Lavikaisen ja Juhani Saaren tutkimus osoittaa vakuuttavasti,
kuinka käsitys yhtenäisestä opiskelijajoukosta
on yksinkertainen idealisaatio. Tutkimusaineistosta hahmottuu seitsemän erilaista opiskelijaryhmää, joiden elämäntilanteet ja tulonmuodostus eroavat toisistaan merkittävässä
määrin. Siinä missä 23-vuotias opiskelija kustantaa sukulaistensa omistaman asunnon reilulla 300 €:lla kuukaudessa, tarvitsevat keskimäärin 35-vuotiaat perheelliset opiskelijat
asumiseensa 900 € kuukaudessa. Kun tämän
lisäksi lasketaan myös perheen muut menot,
lapsilisän ja kahden opintotuen yhdistelmällä – n. 700 €:lla kuussa – ei pitkälle pötkitä.
Samalla kun perheellisten opiskelijoiden tulot
ovat suuremmat kuin perheettömien, on myös
välttämättömiä kuluja enemmän. Merkityksellinen huomio tässä tutkimuksessa onkin se, miten 50 euroa merkitsee eri opiskelijaryhmille
hyvin eri asioita.
Suomalaista tukijärjestelmää verrataan
jatkuvasti ulkomaisiin malleihin, joissa opinnot on tuen puutteen ja korkeiden lukukausimaksujen vuoksi rahoitettava lainarahalla
tai tai vanhempien tuella. Syitä on ihmetelty,
mikseivät suomalaiset opiskelijat tekisi samoin.
Käsillä oleva tutkimus kuitenkin osoittaa epäilemättä vaikuttavimman syyn: opiskelijat haluavat olla itsenäisiä! Kaksi kolmannesta vastaajista on sitä mieltä, että täysi-ikäisen tulee
kyetä taloudelliseen itsenäisyyteen eikä elättää
itseään vanhemmillaan.
Samalla tavoin velaksi eläminen koetaan
epämiellyttävänä. Opintolainaa kartetaankin vielä enemmän kuin vanhempien tukea
tai työssäkäyntiä, jotka ovat tavallisimmat tulonlähteet opintotuen ohella. Noin kolmannes
opiskelijoista elääkin pelkällä opintorahalla ja
opintotuen asumislisällä, siis noin 550 eurolla
kuukaudessa. Mielenkiintoista on, että enemmän tai vähemmän säännöllisiä palkkatöitä
tekevien osuus on kaksinkertainen verrattuna niihin, jotka elävät pelkällä opintorahalla ja
asumislisällä. Näyttääkin siltä, että opiskelijat
nostavat tulotasoaan lainan sijaan mieluummin ansiotyöllä, josta he saavat myös arvokasta työkokemusta. Kiusallisesti voisi kysyä kuka
tekisikään ne työt, joita kymmenet tuhannet
suomalaiset opiskelijat tekevät kesälomillaan
ja lukukausien aikana, tai kuka haluaisi palkata
vastavalmistuneen maisterin vailla rahtuakaan
työkokemusta, jos kaikki opiskelijat keskittyisivät taukoamatta kokopäiväiseen opiskeluun.
Opintolainan nostajissa havaittiin mielenkiintoinen ilmiö: opintolaina ei lainkaan automaattisesti edistä opintoja. Lainarahoitus ei siis
9

10. ole työssäkäynnin vaihtoehto, jolla vapautettaisiin aikaa opinnoille. Päinvastoin opintolainan
nostaminen on yhteydessä heikompaan kokonaistulotasoon ja ajankäytön joustavuuteen –
mutta ei opintojen osalta. Onkin siis hyvä pohtia mihin lainapainon lisääminen opintotuessa
johtaisi: lisääntyneeseen työssäkäyntiin vai lisääntyneeseen vapaa-aikaan ja molemmissa
tapauksissa samalla nykyistä hitaammin eteneviin opintoihin? Tätä voisi koettaa selittää
opiskelijoiden erilaisilla opiskeluorientaatioilla: sivistysorientoituneet ja tutkinto-orientoituneet opiskelijat suhtautunevat ajankäyttöönsä
eri tavoin.
10
Käsillä oleva tutkimus on opintososiaalisten etuuksien kehittämisen kannalta tärkeä
merkkipaalu, sillä se kuvaa korkeakouluopiskelijoiden tulonmuodostuksen monimutkaista dynamiikkaa muun muassa niillä tavoilla,
jotka olen edellä maininnut. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus kiittääkin Opetus- ja kulttuuriministeriötä tuesta, jolla tämä
tutkimus on pystytty toteuttamaan. Uskon, että
tästä teoksesta on hyötyä niin opiskelijan elämäntilanteen ymmärtämisessä kuin poliittisessa päätöksenteossa.
Jussi Junni
toiminnanjohtaja
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö
Otus

11. Sisällysluettelo
Esipuhe 9
1. Johdanto
13
2. Elämäntilanne
15
3. Tulot, menot ja tulonlähteet
19
4. Kokemus toimeentulosta
49
5. Toimeentulo, jaksaminen ja ajankäyttö
73
6. Elämäntilannetyypit
85
7. Lopuksi
85
Kirjallisuus 87
Liite 1. Aineisto ja tutkimusmenetelmät
91
Liite 2. Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulokysely
96

12. 12

13. 1. Johdanto
Miksi opiskelijat käyvät töissä eivätkä opiskele
päätoimisesti? Miksi opiskelijat karttavat opintolainaa, vaikka sen avulla olisi mahdollista
keskittyä täysipainoisesti opintoihin? Opintotukijärjestelmän tavoitteet ja opiskelijoiden toiminta näyttävät olevan ristiriidassa keskenään.
Kuluvan hallituskauden tavoitteena on
kehittää opintotukea siten, että se kannustaa
päätoimiseen opiskeluun ja mahdollistaa valmistumisen tavoiteajassa (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011, 43). Korkeakouluopiskelijoista
noin 60 prosenttia käy töissä opintojensa ohessa, joka neljäs ei nosta lainkaan opintotukea ja
lainaa karttaa lähes kaksi kolmesta opiskelijasta (SVT 2013a; Saarenmaa ym. 2010). Julkisessa keskustelussa on nähty, että pitkät opintoajat palautuvat näihin tekijöihin.
Millainen opintotukijärjestelmä sitten parantaisi opintotuen käyttöastetta ja mahdollistaisi täysipainoisen opiskelun? Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti keväällä 2012 työryhmän
valmistelemaan rakenteellisia muutoksia sekä
toisen asteen opintoihin että korkeakouluopintoihin myönnettävään opintotukeen. Julkisen
talouden kestävyysvajeen vuoksi työryhmän
tuli esittää kustannusneutraaleja ratkaisuja
opintotuen uudelleen kohdentamiseen. Työryhmä toi esille erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, joiden painopisteinä olivat opintotuen tasokorotukset, opintolainan käyttökelpoisuus
ja opintotuen käyttöastetta parantavat rakenteelliset uudistukset. Useimmat ehdotukset
kuitenkin edellyttäisivät määrärahalisäyksiä.
(Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012.) Lisäksi
on vaikeaa arvioida, miten uudistukset vaikuttaisivat opiskelijoiden käyttäytymiseen.
Millainen uudistus ratkaisisi havaitun ristiriidan järjestelmän tavoitteiden ja opiskeli-
joiden toiminnan välillä? Kysymystä ei voida
irrottaa sen ideologisista rajapinnoista: missä
määrin opiskelijat tulisi nähdä opintotukijärjestelmän ohjaavien toimenpiteiden kohteena
ja missä määrin asiakkaina, joiden tarpeisiin
järjestelmä yrittää vastata? Vastauksesta riippumatta lienee tarkoituksenmukaista käydä
keskustelua myös siitä, millaisista lähtökohdista opiskelijat tekevät opiskeluun ja sen rahoittamiseen liittyviä valintoja.
Samalla on huomattava, että opiskelijat eivät ole homogeeninen joukko. Korkeakouluopiskelu sijoittuu tyypillisesti toisen asteen opintoja seuraavaan elämänvaiheeseen,
mutta erilaiset poikkeavat opinto- ja elämänpolut ovat aiempaa yleisempiä. Suuri osa opiskelijoista ei edusta opiskelijan ideaalityyppiä, joka
aloittaa korkea-asteen opintonsa välittömästi
toisen asteen jälkeen, opiskelee päätoimisesti,
valmistuu tavoiteajassa ja siirtyy työelämään
vasta valmistumisensa jälkeen. Opiskeluajat
ovat pidentyneet ja opintoja suoritetaan myös
myöhemmissä elämänvaiheissa. Opiskelu ei
ole enää selvästi muusta erillinen elämänvaihe vaan limittyy muihin elämänvaiheisiin, kuten työelämään siirtymiseen ja perheen perustamiseen. Opiskeluaikaiseen toimeentuloon
liittyviä valintoja ei tehdäkään vain opintojen
näkökulmasta vaan koko elämään peilaten (Lavikainen 2012, 30). Eri opiskelijaryhmillä on
myös erilaisia tarpeita. Esimerkiksi perheellisen opiskelijan kulurakenne ja kulujen määrä
ovat huomattavan erilaisia kuin yksin opiskelija-asunnossa asuvalla (Saarenmaa ym. 2010,
40).
Päätoimista opiskelua tukevan opintotukijärjestelmän kehittäminen edellyttää tietoa
13

14. siitä, miten erilaiset opiskelijaryhmät toimivat,
miksi ne toimivat kuten toimivat ja millaiset
ratkaisut mahdollistaisivat päätoimisen opiskelun erilaisissa elämäntilanteissa. Tehtävä on
pulmallinen, sillä järjestelmää on vaikeaa räätälöidä jokaisen ryhmän tarpeisiin. Opintotukijärjestelmän uudistamisessa on kuitenkin jo
nyt kiinnitetty huomiota esimerkiksi korkeita
asumiskustannuksia maksavien opiskelijaryhmien ja perheellisten opiskelijoiden tilanteisiin
asumislisän korotuksilla ja huoltajakorotuksella (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012).
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella opiskelijoiden toimeentuloa erilaisissa elämäntilanteissa. Suuntaamme katseemme opiskelijoiden tuloihin ja koettuun toimeentuloon,
14
mutta yritämme katsoa aiempaa syvemmälle:
kysymme, millaisista tulonlähteistä opiskelijat
toimeentulonsa kokoavat, miksi he valitsevat
juuri kyseiset tulonlähteet ja miten tulonlähteiden välinen dynamiikka kytkeytyy ajankäyttöön, jaksamiseen ja opinnoissa etenemiseen.
Selvitämme myös, millaisia näkemyksiä opiskelijoilla on opintolainasta ja vanhempien tai
sukulaisten taloudellisesta tuesta. Tavoitteenamme on tutkia, miksi erilaisissa elämäntilanteissa olevat opiskelijat tekevät sellaisia toimeentuloon ja tulonlähteisiin liittyviä valintoja
kuin tekevät.

15. 2. Elämäntilanne
Opiskeluaikainen toimeentulo osana
elämänkulkua
Opiskelijan elämässä toimeentulo ei kytkeydy ainoastaan opintojen rahoittamiseen. Opiskelu sijoittuu tyypillisesti elämässä sellaiseen
vaiheeseen, jossa tehdään pitkäjänteisiä koulutusalaan, työmarkkinoihin, parisuhteeseen
ja perheeseen liittyviä valintoja. Taloudellisestikin tärkeitä käännekohtia ovat esimerkiksi
muutto vanhempien luota omaan talouteen,
muutto yhteen puolison kanssa tai lapsen syntymä. (Ks. Lavikainen 2012.)
Ihmisen elämänkulkua on kuvattu tavallisesti elämänkaaren käsitteellä. Sillä on viitattu
elämän eri vaiheisiin liittyviin, kaikille yhteisiin
muutoksiin. Sosiologisessa elämänkulun keskustelussa on kuitenkin nähty, että elämänkaaren käsite rohkaisee tarkastelemaan elämänkulkua lineaarisen normioletuksen mukaisesti
(esim. Suurpää 2009, 12–13). Tutkijat ovatkin
suosineet elämänkaari-termin sijaan elämänkulun käsitettä. Se viittaa sosiaalisesti rakentuvaan toimintaan, joka haastaa lineaarisen elämänkaariajattelun.
Elämänkulussa eri elämänjaksot seuraavat toisiaan ja muodostavat oman sarjansa. Eri
elämänalueita, ‑piirejä tai -sfäärejä voidaan
jäsentää urina tai polkuina, joilla merkittävät
elämäntapahtumat toimivat käännekohtina ja
merkitsevät usein siirtymää positiosta tai roolista toiseen. (O´Rand & Krecker 1990, 241–
244, ks. myös Antikainen & Komonen 2003.)
Elämänkulussa tapahtuvia siirtymiä voidaan
kuvata esimerkiksi elämänkulun pysäkkeinä tai
elämän avainkokemuksina. Nuoren aikuisen
elämänvaiheessa tällaisia ovat muun muassa
elämänkumppanin valitseminen, perheen pe-
rustaminen, yhteisen talouden hallinta, työelämään osallistuminen ja työuralla eteneminen
sekä kansalaisvelvollisuuksien omaksuminen.
On kuitenkin huomattava, että siirtymä voi olla
normien mukainen tai se voi tapahtua ennakoimatta (Antikainen & Komonen 2003).
Arnett (2007, 69) on kuvannut ikävuosia
18–25 pitkittyneeksi siirtymäksi aikuisuuteen.
Jälkiteollisessa yhteiskunnassa siirtymä aikuisuuteen on edennyt 30 ikävuoden paikkeille. Antikaisen ja Komosen tavoin Arnett katsoo, että muotoutuvan aikuisuuden (emerging
adulthood, ks. Salmela-Aro & Helve 2006) keskeiset kokemukset liittyvät itsenäistymiseen,
työelämään ja rakkauteen. Aikuisuuden tunnusmerkkejä ovat vastuunotto itsestään, itsenäinen päätöksenteko sekä taloudellinen riippumattomuus. Nämä saavutetaan vähitellen
muotoutuvan aikuisuuden aikana.
Muotoutuvaan aikuisuuteen liittyy kokemus itsenäistymisestä ja vapaudesta. Aikuisuuden kynnyksellä olevaa eivät tyypillisesti vielä
sido erilaiset velvollisuudet ja rajoitukset. Muotoutuvan aikuisuuden tunnusmerkkejä ovat
myös identiteetin etsintä ja kasvava itsetuntemus. Identiteettiin liittyvät kysymykset voidaan
kuitenkin kokea myös raskaiksi, ja esimerkiksi
pohjoisamerikkalaisessa keskustelussa onkin
puhuttu neljänneselämään liittyvästä kriisistä
(quarter-life crisis).
Muotoutuvaa aikuisuutta koskeva keskustelu osoittaa, että opiskelijoiden toimeentuloon
liittyvä arki limittyy muihin nuoren aikuisen
elämänvaiheisiin. Opiskelija ei tee toimeentuloaan koskevia päätöksiä ja ratkaisuja tyhjiössä,
vaan nuoren aikuisen elämänvaiheeseen liittyvät tapahtumat ja tehtävät heijastuvat myös
15

16. tulonmuodostukseen ja valintoihin tulonlähteiden välillä.
Samalla on huomattava, että opiskelijat
ovat varsin heterogeeninen joukko ja elävät erilaisissa elämäntilanteissa. Toimeentulon muodostuminen ja kokemus siitä ovat vahvasti yhteydessä opiskelijan elämäntilanteeseen. On
aivan selvää, että vuokralla tai omassa asunnossa asuvan varttuneemman opiskelijalapsiperheen tarpeet ovat aivan eri kokoluokkaa
kuin yksin opiskelijasolussa asuvan ensimmäisen vuoden opiskelijan. Toimeentulon mielekäs
analyysi edellyttää siten opiskelijan elämäntilanteen huomioimista. Kuvailemme seuraavaksi analyyseissa käyttämämme elämäntilannemuuttujan muodostamista.
Opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet
16
Tutkimusasetelman kannalta hedelmällinen lähestymistapa opiskelijan elämäntilanteeseen
on erotella erilaisia elämäntilanteiden tyyppejä.
Erottelu täytyy tehdä niin, että elämäntilanne
määritellään sellaisten perhemuotoa ja asumista kuvaavien taustatekijöiden mukaan, jotka
eivät vielä kuvaa toimeentulon turvaamiseksi
tehtäviä valintoja. Toisin sanottuna oletamme,
että turvatakseen toimeentulonsa, opiskelijat
puntaroivat erilaisia valintoja työssäkäynnin,
opintolainan sekä opintorahalla säästäväisesti elämisen välillä, jolloin jo tehdyt valinnat
eivät itsessään saa selittää elämäntilannetta.
Selvää on, että todellisuudessa asia ei ole aina
näin yksiselitteinen, sillä hyväpalkkaisen työn
löytäminen saattaa ajallisesti edeltää päätöstä
kalliimpaan vuokra-asuntoon muuttamisesta
ja siten selittää opiskelijan elämäntilannetta
eikä päinvastoin. Tutkimuksemme ydinkysymysten kannalta syiden ja seurauksien suunta
ei ole keskeinen ongelma, ja valintojen ajallisen järjestyksen tutkiminen vaatisi muutenkin
kyselyn toteuttamista samalla vastaajajoukolla
useina peräkkäisinä ajankohtina.
Ryhmittelyanalyysissa käytetyt taustamuuttujat elämäntilanteen tunnistamiseksi:
Opiskelijan asuminen parisuhteessa (kyllä/ei)
Opiskelijalla lapsia (kyllä/ei)
Asumismuoto yksinkertaistettuna (1 Opiskelija-asunto; 2 sukulaisten, puolison tai
vanhempien omistama asunto sekä 3 yksityiseltä vuokrattu tai omistusasunto)
Puolison työmarkkina-asema (1 puoliso
työssäkäyvä; 0 muu tai ei puolisoa)
Erilaisten elämäntilanteiden tunnuspiirteinä käytämme perhesuhteita, puolison työmarkkina-asemaa sekä asumismuotoa kuvaavia
muuttujia. Tyypittely perustuu ryhmittelyanalyysiin, jonka tarkoituksena on tunnistaa aineistosta elämäntilanteiden ideaalityyppejä.
Analyysin lopputuloksena kukin kyselyn vastaajista tulee luokitelluksi yhteen näistä ideaalityypeistä. Teknisesti ryhmittelyanalyysi (SPSS:n Two Step Cluster -algoritmi) etsii
aineistosta sellaisia latentteja eli piileviä vastaajaryhmiä, joiden vastaukset valikoitujen
taustamuuttujien suhteen eroavat toisistaan
mahdollisimman vähän ryhmien sisällä ja mahdollisimman paljon niiden välillä.
Elämäntilanteen tunnistamisessa käyttämillämme muuttujilla on periaatteessa 24 erilaista yhdistelmää (2x2x3x2), mutta algoritmin
avulla niiden sisältämä informaatio on tiivistettävissä pienempään joukkoon luokkia, sillä useat taustamuuttujat korreloivat vahvasti keskenään. Lisäksi tilastollisten päätelmien
teko edellyttää sellaista luokittelua, jossa kuhunkin vastaajaluokkaan jää tarpeeksi vastaajia riittävän tarkkojen estimaattien laskemiseksi. Elämäntilanteen tyypittelyn pitäisi teoriassa
myös lisätä keskiarvoestimaattien tarkkuutta,
koska ryhmien sisällä vastaajat ovat hyvin samankaltaisia.
Ryhmittelyanalyysin tuloksena laskettavien luokkien määräksi asetettiin seitsemän,
jotta eri elämäntilanteita kuvaamaan saataisiin riittävästi tarkasteltavia luokkia, ja koska
muuten yksittäisen luokan vastaajamäärä olisi
jäänyt liian pieneksi. Kuudella ryhmittelyluokalla pienin vastaajamäärä luokassa olisi ollut
sama, mutta silloin algoritmi ei olisi erotellut
toisistaan parisuhteessa vuokralla asuvia puolison työssäkäynnin suhteen.
Taulukko 2.1 esittää ryhmittelyanalyysin
tuloksen. Taulukossa on elämäntilanteen tyy-

17. pittelyssä käytettyjen muuttujien lisäksi joukko laskennan ulkopuolelle jääneiden muuttujien keskiarvoja, jotka auttavat tulkitsemaan
ryhmittelyn tuloksia. Esimerkiksi käytettävissä olevat keskimääräiset palkkatulot jätimme
ryhmittelyanalyysin laskenta-algoritmin ulkopuolelle, koska käytettävissä oleva tulo kuvaa
itsessään toimeentuloon liittyviä valintoja (esimerkiksi käykö opiskelija töissä vai ei). Ryhmäkohtainen vastaajan keski-ikä on puolestaan
mukana puhtaasti kuvailevana taustamuuttujana. Eri elämäntilannetyypit on taulukossa järjestetty kunkin tyypin keskimääräisten asumiskustannusten mukaan nousevasti.
Taulukko 2.1. Opiskelijan erilaisia elämäntilanteita kuvaava tyypittely ryhmittelyanalyysin tulosten
Edullisesti sukulaisten luona
asuvat
Yksin opiskelija-asunnossa
asuvat
Parisuhteessa edullisesti asuvat
Parisuhteessa vapaarahoitteisesti asuvat, puoliso ei töissä
Yksin vapaarahoitteisesti
asuvat
Parisuhteessa vapaarahoitteisesti asuvat, puoliso käy töissä
Vapaarahoitteisesti asuvat
lapsiperheet
mukaan (elämäntilanteet nousevassa järjestyksessä keskimääräisten asumiskustannusten mukaan).
Vastaajamäärä
178
441
260
203
579
243
215
Opiskelijoista
kuuluu tyyppiin (%)
8,4
20,8
12,3
9,6
27,3
11,5
10,2
Muuttuja
Ryhmittelyssä käytetyt muuttujat
17
Perhesuhteet
(ryhmän sisällä)
Parisuhteessa
asuvien osuus (%)
Työssäkäyvä
puoliso (%)
0
0
99
100
0
100
88
36
0
44
0
0
100
70
0
0
15
0
0
0
100
Opiskelijaasunnossa asuvien
osuus (%)
13
100
64
0
0
0
0
Sukulaisten
tai puolison
omistamassa
asunnossa (%)
67
0
36
0
0
0
0
Vapaarahoitteisessa
(%)
20
0
0
100
100
100
100
23,58
23,73
26,62
25,02
24,86
29,18
35,57
309,39 €
378,48 €
461,60 €
473,07 €
519,20 €
598,33 €
910,96 €
Lapsia (%)
Asumismuoto
(ryhmän sisällä)
Kuvailevat muuttujat
Keski-ikä
Keskimääräiset
asumismenot
SPSS:n Two Step Cluster proseduuri. Ryhmiteltävien klusterien määrä asetettu seitsemään eksploratiivisen tarkastelun perusteella.

18. 18
Ryhmittelyn tuloksena saadaan seitsemän
opiskelijan elämäntilannetta kuvaavaa ideaalityyppiä, joiden sisältö ja tulkinta ovat pääteltävissä ensisijaisesti ryhmittelyssä käyttämiemme muuttujien jakaumista.
1) Sukulaisten luona asuvat. Ensimmäisen
sarakkeen opiskelijat erottautuvat muista vastaajista ensisijaisesti edullisella asumismuodollaan. Näillä opiskelijoilla on poikkeuksellisen pienet asumismenot, mikä selittyy suurelta
osin asumisella erityisesti sukulaisten tai vanhempien omistamassa asunnossa. Osalla tähän
luokkaan kuuluvista on myös työssäkäyvä puoliso, mutta nämä eivät vastausten perusteella
asu yhdessä.
2) Yksin opiskelija-asunnossa. Toinen elämäntilanteen tyyppi vastaa yleistä kuvaa opiskelijasta, joka asuu yksin tuetussa opiskelija-asunnossa ja maksaa yksinasuvista selvästi
pienintä vuokraa (keskimäärin 370 €). Näiden
opiskelijoiden keski-ikä on myös ryhmistä alhaisin: 23,7 vuotta.
3) Parisuhteessa edullisesti asuvat. Seuraavassa tyypissä elämäntilannetta määrittää
useampi tekijä, joista mikään ei näytä olevan
ensisijainen. Tätä ryhmää näyttäisi kuvastavan parhaiten asumismuodon edullisuus (keskimääräiset asumiskustannukset hyvin alhaiset
ja asumismuoto useimmin opiskelija-asunto tai
vanhempien tai sukulaisten omistama) ryhmän
1 tapaan, mutta näistä vastaajista lähes kaikki
asuvat parisuhteessa ja osalla (15 %) on myös
lapsia.
4) Parisuhteessa vapaarahoitteisessa asunnossa, puoliso ei töissä. Neljäs elämäntilanteen
tyyppi kuvaa niitä vapaarahoitteisessa asunnossa parisuhteessa eläviä, joiden puoliso ei
käy työssä. Näiden eräänlaisena vastinparina
toimii tyyppi 6.
5) Yksin vapaarahoitteisessa asunnossa.
Viidenneksi korkeimmat keskimääräiset asumiskustannukset ovat tyypin 5 opiskelijoilla,
jotka edustavat yksin vapaarahoitteisessa asunnossa asuvia opiskelijoita. He ovat keski-iältään 24,9-vuotiaita, ja heidän keskimääräiset
asumismenonsa ovat noin 520 euroa kuussa.
6) Parisuhteessa vapaarahoitteisessa
asunnossa, puoliso töissä. Ne opiskelijat, jot-
ka asuvat työssäkäyvän puolison kanssa parisuhteessa, edustavat elämäntilanteen kuudetta tyyppiä. Tyyppiin 4 kuuluvien tavoin nämä
opiskelijat asuvat vapaarahoitteisessa asunnossa, mutta siihen liittyvät kuukausittaiset asumiskulut ovat tyyppiä 4 huomattavasti suuremmat, mikä selittynee työssäkäyvän puolison
paremmalla toimeentulolla.
7) Lapsiperhe vapaarahoitteisessa asunnossa. Viimeinen ja asumiskustannuksiltaan
kallein elämäntilannetyyppi kuvaa ensisijaisesti lapsiperheitä, jotka asuvat vapaarahoitteisessa asunnossa. Selvästi suurin osa tämän
ryhmän opiskelijoista elää yhdessä puolison ja
lapsen kanssa, mutta joukkoon kuuluu myös
muutamia yksinhuoltajia (yksinhuoltajavastaajia ei ollut aineistossa riittävästi muodostamaan omaa luokkaansa).
Taulukon 2.1. perusteella opiskelijajoukko
jakautuu sangen ongelmitta seitsemään luokkaan, vaikka muutamia kompromisseja ja päällekkäisyyksiä ei tietenkään voida välttää. Parisuhteessa elävien opiskelijoiden ryhmittely
kolmeen erilaiseen elämäntilanteeseen saattaa
ensisilmäykseltä vaikuttaa tarpeettomalta, kun
näiden lisäksi käytössä on yksi luokka lapsiperheille. Kuitenkin on syytä muistaa, että opiskelijan elämän palapeli muuttuu monimutkaiseksi juuri silloin, kun kustannuksia jakamassa on
samassa taloudessa useampi henkilö. Jaetussa
kotitaloudessa eläville toimeentulon kannalta
onkin erittäin keskeistä toisen osapuolen työmarkkina-asema. Toimeentulo näyttäytyy varsin erilaisena sellaisille opiskelijapariskunnille,
joista kumpikaan ei tee opintojen ohella töitä
sekä toisaalta niille, joiden puoliso on työelämässä ja maksaa suuren osan yhteisistä asumiskustannuksista. Hienojakoista parisuhteen
määrittämän elämäntilanteen luokittelua peräänkuuluttaa siis toisaalta puolison työmarkkina-aseman sekä toisaalta asumismuodon
vaikutus toimeentulon kokemiseen. Käytämme tätä seitsemänluokkaista ryhmittelyä opiskelijan elämäntilanteen operationalisointina
seuraavissa tuloja ja tulonlähteitä sekä subjektiivista toimeentuloa tarkastelevissa luvuissa.

19. 3. Tulot, menot ja tulonlähteet
Opiskelijoiden toimeentulon perustan valaa opintotuki, joka koostuu opintorahasta,
asumislisästä ja opintolainan valtiontakauksesta. Itsenäisesti asuva täysi-ikäinen korkeakouluopiskelija voi Suomessa saada opintorahaa ja asumislisää yhteensä enimmillään
499,60 euroa kuukaudessa. Opintorahan osuus
kokonaismäärästä on 298 euroa ja asumislisän
korkeintaan 201,60 euroa. Asumislisä on 80
prosenttia vuokrasta, mutta sitä ei myönnetä
252 euron kuukausivuokran ylittävästä osasta. Näiden suorien avustuksien lisäksi opintotuki koostuu opintolainan valtiontakauksesta,
joka on korkeakouluopiskelijoilla enimmillään
300 euroa kuussa. Omat tulot ja vanhempiensa luona asuvilla myös vanhempien tulot voivat vaikuttaa alentavasti opintorahan määrään.
(Kela 2013a.)
Käytännössä opiskelijat kokoavat toimeentulonsa useista eri lähteistä, joista
opintotuki muodostaa vain yhden, joskin
merkittävän siivun. Muut opiskelijoiden
tulonlähteet, kuten palkkatulot ja vanhemmilta saatava tuki, osittain täydentävät ja osittain korvaavat opintotukea.
Tässä luvussa käsittelemme euromääräisiä tuloja ja tarkastelemme opiskelijoiden asumismenojen muodostumista. Luvun pääpaino on
kuitenkin tulonlähteissä, niihin liittyvissä valinnoissa ja tulonlähteiden välisessä dynamiikassa. Tavoitteenamme on selvittää, millaisista
lähteistä opiskelijat kokoavat toimeentulonsa,
miksi he valitsevat juuri nämä tulonlähteet ja
miten esimerkiksi opintolaina ja työssäkäynti ovat yhteydessä toisiinsa. Suuntaamme katseemme myös tulonlähteitä koskeviin asenteisiin ja selvitämme, millaisia näkemyksiä
opiskelijoilla on opintolainasta ja vanhempien
tai sukulaisten taloudellisesta tuesta.
Kuinka paljon opiskelijoilla on tuloa
käytettävissään?
Opiskelijat kokoavat toimeentulonsa useista eri
lähteistä. Pyysimmekin vastaajia arvioimaan
käytettävissä olevat tulonsa tulonlähteittäin
(taulukko 3.1). Kysymyksessä tulot rajattiin
lukuvuoden aikaisiin keskimääräisiin kuukausituloihin.
Opiskelijoiden keskimääräinen käytettävissä oleva tulo on 1170 euroa (mediaani 926
euroa) kuukaudessa. Aiempiin tutkimuksiin
peilattuna opiskelijoiden kokonaistulot näyttäisivät hieman kasvaneen (Saarenmaa ym. 2010,
33), mutta vertailua on tehtävä varoen, sillä ero
voi mahtua myös tilastolliseen virhemarginaaliin. Taulukosta 3.1 havaitaan, että vastaajien
tulot koostuvat odotetunlaisesti pääosin opintotuesta, palkkatuloista ja vanhempien tai sukulaisten taloudellisesta tuesta. Keskihajontaa
kuvaavista luvuista nähdään, että palkkatuloissa ja vanhempien taloudellisessa tuessa on
suurta hajontaa. Vastaajien joukossa on siis
sekä niitä, jotka saavat vain vähän palkkatuloja tai vanhempien tukea, että niitä, joilla nämä
tulot muodostavat merkittävän osan toimeentulosta. Seuraavissa taulukoissa ryhmien välisiä eroja on testattu F-testillä ja Tukeyn menetelmällä.
Taulukko 3.2 kuvaa vastaajien käytettävissä olevia tuloja erilaisten taustatietojen
mukaan. Sukupuolten välillä näyttäisi olevan
hienoisia tuloeroja, jotka ovat tilastollisesti merkitseviä. Miehet tienaavat keskimäärin
1283 euroa, kun naisilla käteen jää 1082 euroa kuukaudessa. Taulukosta havaitaan myös,
että miesten tuloissa on enemmän hajontaa
kuin naisilla. Tulot näyttäisivät kasvavan melko lineaarisesti iän mukana. Samansuuntaisen havainnon voi tehdä, kun tarkastelee tuloja
opintojen aloitusvuoden mukaan. Nuorimpiin
ikäluokkiin ja opintojen alkuvaiheessa oleviin
19

20. Taulukko 3.1. Keskimääräinen käytettävissä oleva tulo lukuvuoden aikana (euroa / kk), N = 565–2500.
KESKIARVO
KESKIHAJONTA
MEDIAANI
Opintoraha
194
163
250
Asumislisä
116
136
162
Opintolaina
341
428
300
Aikuiskoulutustuki
35
211
0
Palkkatulot
664
1368
200
Pääomatulot
20
265
0
Asumistuki
16
71
0
Toimeentulotuki
8
72
0
Muut sos.turvaetuudet (esim. lapsilisä)
26
121
0
Vanhempien/sukulaisten tal. tuki
263
1116
100
48
253
0
1170
912
926
Muut tulonlähteet
Kaikki tulot
20
verrattuna tulot ovat vanhimmilla vastaajilla ja
pisimpään opiskelleilla noin kaksinkertaiset.
Vastaajien tulot vaihtelevat myös alueittain,
mutta erot eivät ole tilastollisesti merkitseviä.
Suuntaa antavasti voidaan kuitenkin todeta,
että tulot ovat odotetusti korkeimpia pääkaupunkiseudulla. Muiden alueiden väliset erot eivät ole yhtä helposti tulkittavissa, sillä keskiarvo- ja mediaaniluvut piirtävät alueiden välisistä
tuloeroista hieman erilaiset kuvat ja erot voivat
selittyä satunnaisvaihtelulla. Sama koskee koulutussektoreiden välisiä tuloeroja, jotka eivät
nekään ole tilastollisesti merkitseviä.
Seuraavassa taulukossa (3.3) tarkastelemme, millaisia käytettävissä olevat tulot ovat eri
elämäntilanteissa olevilla vastaajilla. Huomiota
kannattaa kiinnittää erityisesti mediaanituloihin, sillä joukkoon sisältyy muutamia huomattavan tai jopa mahdottoman suuria ja pieniä
arvoja, jotka aiheuttavat harhaa kuukausitulojen keskiarvoihin. Yleishavaintona voidaan
todeta tulojen vaihtelevan melko suuresti eri
elämäntilanteissa.
Kun yksinasuvien ja parisuhteessa elävien tulot pysyttelevät noin 800-1000
euron tienoilla, tienaavat työssäkäyvän
puolison kanssa asuvat mediaanituloissa mitattuna 1100 euroa ja lapsiperheelliset vastaajat runsaat 1600 euroa kuukaudessa.
Toisena yleisenä suuntana nähdään, että tulot ovat pienimpiä niillä, jotka asuvat opiskelija-asunnossa tai vanhempien luona. Vapaarahoitteisissa asunnoissa asuvilla on puolestaan
jo merkittävästi suuremmat tulot. Pelkästään
tuloja tarkastelemalla voidaan todeta, että
pienituloisimpien opiskelijaryhmien joukkoon kuuluvat vanhempien, sukulaisten tai
puolison omistamassa asunnossa asuvat, yksin opiskelija-asunnossa elävät ja parisuhteessa edullisesti asuvat. Keskituloisia ovat yksin
vapaarahoitteisesti asuvat ja ne parisuhteessa
asuvat vastaajat, joiden puoliso ei käy töissä.
Suurituloisimpien vastaajien joukkoon kuuluvat lapsiperheet sekä parisuhteessa työssäkäyvän puolison kanssa asuvat.

21. Taulukko 3.2. Keskimääräinen käytettävissä oleva tulo taustatietojen mukaan (euroa / kk) N=2435-2454.
KESKIARVO
Sukupuoli*
KESKIHAJONTA
MEDIAANI
Mies
1283
1086
969
Nainen
1082
737
907
18-20
723
533
670
21-23
923
701
819
24-26
1120
810
1000
27-29
1258
871
998
30+
1846
1140
1589
Etelä-Suomi
1093
649
969
Itä-Suomi
1172
984
817
Keski-Suomi
939
616
809
Länsi-Suomi
1135
848
900
Pohjois-Suomi
1192
1009
894
Pk-seutu
1214
928
1000
AMK
1187
964
958
YO
1160
878
920
2012
881
730
726
2010-2011
1054
755
879
2008-2009
1186
975
960
2006-2007
1117
711
999
-2005
1622
1140
1300
Ikä*
Asuinalue
Koulutussektori
Opintojen aloitusvuosi*
* p < 0,001
Taulukko 3.3. Keskimääräinen käytettävissä oleva tulo eri elämäntilanteissa olevilla opiskelijoilla
(euroa/kk).
KESKIARVO
KESKIHAJONTA
MEDIAANI
Yksin vapaarah. asunnossa (N=680)
1122
747
956
Sukulaisten luona asuvat (N=206)
794
771
610
Parisuhteessa vapaarah. asunnossa, puoliso ei työssäkäyvä (N=243)
1096
760
890
Lapsiperhe vapaarah. asunnossa, osa yksinhuoltajia (N=236)
1932
1105
1630
Parisuhteessa edullisesti asuvat (N=305)
1077
685
924
Yksin opiskelija-asunnossa (N=499)
929
855
760
Parisuhteessa vapaarah. asunnossa, puoliso työssäkäyvä (N=284)
1512
1141
1100
Kaikki (N=2454)
1170
912
926
p < 0,001
21

22. Käytettävissä olevien tulojen tarkastelu
tulonlähteittäin avaa kiinnostavia näkökulmia siihen, miten tulotasot eroavat esimerkiksi opintolainaa nostaneilla ja niillä, jotka eivät
ole nostaneet lainaa opintojensa aikana. Taulukosta 3.4 havaitaan, että sillä, onko vastaaja nostanut opintojensa aikana lainaa ei näytä
juurikaan olleen vaikutusta käytettävissä olleisiin tuloihin. Lainaa nostaneilla on hieman
enemmän tuloja käytettävissään, mutta ero on
vain sadan euron luokkaa eikä se ole tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan työssäkäynti ennustaa selvästi parempaa tulotasoa.
Jo 20 tunnin viikkotyöaika nostaa kuukausittaisia tuloja pyöreästi 200 eurolla
ja yli 20 tunnin työskentely viikossa jopa
tuhannella eurolla verrattuna niihin, jotka eivät käy lainkaan töissä.
22
Päinvastaisia tuloksia havaitaan, kun tarkastellaan vanhempien tai sukulaisten taloudellisen tuen yhteyttä käytettävissä oleviin tuloihin.
Tukea saavien tulot ovat selvästi alhaisemmat
kuin niillä, jotka saavat tukea vain vähän tai
eivät lainkaan. Tämä selittynee sillä, että opiskelijat turvautuvat ensisijaisesti muihin tulonlähteisiin kuin vanhempien tai sukulaisten
taloudelliseen tukeen. Sitä myös saadaan tyypillisemmin opintojen alkuvaiheissa, jolloin
työssäkäynti on vähäisempää kuin myöhemmissä vaiheissa.
On huomattava, että tulokset eivät osoita
kausaalisuhteita. Niiden perusteella ei esimerkiksi voida sanoa, johtaako vanhempien taloudellinen tuki pienempiin kuukausituloihin vai
turvaudutaanko vanhempien tukeen nimenomaan silloin, kun tulot ovat pienempiä. Haastatteluaineiston perusteella kuitenkin näyttäisi
siltä, että vanhempien ja sukulaisten taloudellinen tuki jäsentyy opiskelijoiden näkemyksissä
sellaiseksi tulonlähteeksi, johon turvaudutaan
esimerkiksi yllättävissä kuluissa tai silloin, jos
ei haluta nostaa opintolainaa tai käydä töissä
opintojen ohella.
Kokonaiskuvan saamiseksi tarvittaisiin tietoja myös vastaajien menoista, mutta emme tiedustelleet niitä kyselylomakkeessa asumismenoja lukuun ottamatta. Aiempien
tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään
opiskelijoiden kulutuksen painottuvan välttämättömyysmenoihin. Asumismenot kattavat
lähes puolet ja ruokakulut noin neljänneksen
kaikista menoista (Saarenmaa ym. 2010, 39).
Asumismenojen muodostumiseen perehdymme lyhyesti seuraavassa alaluvussa.
Asumismenojen muodostuminen
Kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan kuukausittaisten käytettävissä olevien tulojensa lisäksi kuukausittaiset asumismenot sisältäen
sähkö, vesi- ja muut suoraan asumiseen liittyvät kulut. Asuntolainalliset opiskelijat ohjeistettiin vastaamaan kuukausittaisen lainalyhen-
Taulukko 3.4. Keskimääräinen käytettävissä oleva tulo eri tulonlähteiden mukaan (N=2440–2454).
KESKIARVO
KESKIHAJONTA
MEDIAANI
Opintolaina
On nostanut opintojen aikana
1204
789
1000
(p=.167)
Ei ole nostanut opintojen
aikana
1151
975
870
Ei käy töissä
831
676
710
Alle 20 h viikossa
1041
695
916
Yli 20 h viikossa
1835
1100
1600
Vanhempien tuki
Ei lainkaan tai alle 20 e / kk
1281
977
997
(p=.000)
20 e / kk tai enemmän
989
760
860
Työssäkäynti lukukausien
aikana
(p=.000)

23. nyksen mukaan. Jakamalla asumismenojen
arvioitu suuruus keskimääräisillä kuukausittain käytettävissä olevilla tuloilla saadaan asumismenojen osuutta käytettävissä olevasta
tulosta kuvaava muuttuja, joka kertoo paljon
toimeentulon muodostumisesta. Kuviosta 3.1
nähdään, että asumismenoihin kuukausittain
kuluva euromäärä ei keskimäärin juuri vaihtele subjektiivisen koetun toimeentulon luokkien välillä (vaan ennemminkin niiden sisällä), mutta asumismenojen osuus käytettävissä
olevasta kokonaistulosta on sen sijaan suorassa yhteydessä kokemukseen rahojen riittävyydestä. Subjektiivista kokemusta toimeentulosta
mitattiin kysymyksellä ”Miten käytettävissäsi
olevat rahat riittivät viimeksi kuluneen vuoden
(12 kk) aikana?”. Subjektiivista toimeentuloa
käsittelemme tarkemmin raportin neljännessä luvussa.
Kuvioon 3.2 tiivistyy asumis- ja muiden menojen suhde elämäntilanteeseen. Siinä tarkastellaan euromääräisen toimeentulon minimitasoa ja asumismenojen suuruutta
eri elämäntilanteissa sekä erillisellä akselilla
asumismenojen osuutta minimitoimeentulosta. Eri elämäntilanteet on asetettu tarvittavan
toimeentulon minimitason suhteen kasvavaan
järjestykseen siten, että oikealle mentäessä rahantarve kasvaa. Pienin rahantarve sekä minimitoimeentulolla että asumismenoilla mitattuna on niillä opiskelijoilla, jotka asuvat
vanhempien, puolison tai sukulaisten omistamassa asunnossa ja joilla on siten hyvin pienet asumis- ja elinkustannukset. Voimakkain
rahantarve on odotetusti lapsiperheillä, joilla
sekä asumis- että muut elinkustannukset ovat
suurimmat. Asumismenojen osuus käytettävissä olevista tuloista on suurin niissä elämäntilanteiden tyypeissä, jotka kuvaavat yksinasuvia opiskelijoita asumismuodosta riippumatta
(poikkeuksena tietenkin vanhempien ja sukulaisten luona asuvat).
Asumiskustannusten
määräytymisessä opiskelijan asumismuoto on luonnollisesti
keskeisin selitystekijä. Asumismenot vaihtelevat suuresti opiskelijan elämäntilanteen mukana ja niitä tulisikin siten ensisijaisesti aina
tarkastella oikeassa kontekstissa, sillä esimerkiksi 500 euron kuukausivuokra voi olla toiselle
opiskelijalle kestämätön ja toiselle taas hyvinkin edullinen.
23
Kuvio 3.1. Asumismenojen osuus käytettävissä olevista tuloista prosentteina ja euromääräisinä
koetun toimeentulon neljässä luokassa.

24. Kuvio 3.2. Keskimääräiset asumiskustannukset ja koettu toimeentulon minimitaso yhdessä asumismenojen osuuden kanssa minimitoimeentulosta seitsemässä elämäntilanteen tyypissä.
24
Kuten kuviosta 3.1 on luettavissa, toimeentuloonsa erittäin tyytyväisillä asumismenot vievät alle 40 prosenttia käytettävissä olevista kuukausittaisista
tuloista, kun taas toimeentulonsa erittäin niukaksi kokevilla asumismenot vievät jo kaksi kolmasosaa tuloista.
Aineistossa asumismuodot on eroteltu yhteensä yhdeksään eri luokkaan, mutta tässä tarkastelussa luokittelua supistetaan tulkinnan ja
analyysin helpottamiseksi ja irtaudumme myös
hetkeksi aiemmasta elämäntilannetyypittelystä. Jaamme asumismuodot kolmeen luokkaan:
1) Erilaisissa tuetuissa opiskelija-asunnoissa asuvat (solut, opiskelijayksiöt ja kaksiot),
2) Vanhemmilta tai sukulaisilta vuokratussa
asunnossa tai näiden luona asuvat sekä 3) Vapaarahoitteinen asuminen (kaikki muut asumismuodot), johon sisältyvät myös kaupungin
vuokra-asunnoissa asuvat opiskelijat.
TAULUKKO 3.5. VAPAARAHOITTEISTEN ASUNTOJEN KEsKIMÄÄRÄISET NELIÖVUOKRAT ALUEITTAIN VUONNA
2012.
2012
Koko vuosi
Vuokra (euroa/neliö/kuukausi)
Pääkaupunkiseutu
15,29
Etelä-Suomi
12,75
Länsi-Suomi
9,87
Itä-Suomi
10,13
Pohjois-Suomi
9,91
Jyväskylä
11,4
Lähde: SVT (2013b)

25. Asumiskustannusten toinen tarkasteltava pääkomponentti on alueellinen. Taulukossa
3.5 on esitetty Tilastokeskuksen vuoden 2012
asumistilastosta poimittu aluekohtainen vapaarahoitteisen asumisen keskimääräinen neliövuokra. Tämä tieto on viety aineistoon aluetason muuttujana yhdistämällä se opiskelijan
asuinpaikkaa kuvaavaan tietoon. Aineiston
alueluokittelu ei ole täysin yhtenevä Tilastokeskuksen luokituksen kanssa, sillä tutkimusaineistossa Keski-Suomessa asuvat opiskelijat
on luokiteltu omaksi alueekseen. Tämän tiedon korvaamisessa käytetään asumistilaston
Jyväskylän keskimääräistä neliövuokraa, sillä
käytännössä kaikki alueen ”Keski-Suomi” opiskelijat opiskelevat Jyväskylän yliopistossa tai
Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.
Edellä esitetty aluekohtainen keskimääräinen neliövuokra on toki relevantti asumiskustannusten selittäjä lähinnä niiden opis-
kelijoiden kohdalla, jotka asuvat vapailta
markkinoilta vuokratussa asunnossa. Niiden
voidaan myös katsoa heijastavan ainakin jossain määrin omistusasumisen hintaa, vaikka tulkinta pitää tehdä varauksella. Opiskelijan asumiskustannusten muodostumisen
tutkimisessa käytetään seuraavassa hyväksi
regressioanalyysiä, jossa pyritään ottamaan
huomioon asumismuodon ja alueen välinen
yhdysvaikutus. Tällä tarkoitetaan juuri sen
huomioimista, että yksityisen vuokra-asumisen keskimääräinen neliöhinta vaikuttaa todennäköisesti juuri yksityisesti hankitussa
vuokra-asunnossa asuvien opiskelijoiden asumismenoihin.
Taulukossa 3.6 on esitetty kolme vaihtoehtoista mallia asumiskustannusten selittämisessä. Mallissa 1 verrataan toisiinsa asumisen
kannalta relevantteja taustatietoja ja erilaisia
asumismuotoja ilman alueellista ulottuvuutta.
Taulukko 3.6. Regressioanalyysi asumiskustannusten muodostumisesta perhesuhteiden sekä asumismuodon mukaan yhdessä alueellisen tarkastelun kanssa yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoilla.
Malli 1: Asumis- Malli 2: Asumismuo- Malli 3: Asumismuomuoto ilman alu-
to ja alueellinen
to x alueellinen vuok-
Muuttuja
eellista tarkastelua
vuokrataso
rataso
Vakiotermi
503,21
447,3
378,76
Amk-opiskelijat (1 kyllä; 0 ei)
30,44
27,46
25,77
Parisuhde (1 kyllä; 0 ei)
49,99
51,31
51,71
Opiskelijalla lapsi(a) (1 kyllä; 0 ei)
175,5
182,36
188,85
Yhdysvaikutus: Parisuhde ja lapsia (1 kyllä; 0 ei)
203,28
198,14
191,67
Asumismuoto (vertailukohtana vapaarahoitteiset
asumismuodot)
Asuu opiskelijasolussa tai opiskelijayksiössä (1 kyllä;
0 ei)
Vanhempien tai sukulaisten omistamassa
asunnossa tai luona(1 kyllä; 0 ei)
-136,67
-137,91
32,47
-242,44
-241,95
-74,47
Taustatiedot
Alueellinen vuokrataso
Alueellinen vuokrataso / m²
-
4,70
-3,59
Yhdysvaikutus: Vapaarahoitteinen asunto x
Alueellinen vuokrataso / m²
-
-
14,06
0,278
0,279
0,282
R² (korjattu)
25

26. 26
Asumismuodon lisäksi on tärkeää erottaa toisistaan yksinasuvat, parisuhteessa asuvat ja
perheelliset opiskelijat, sillä opiskelijat asuvat
jälkimmäisissä elämäntilanteissa todennäköisesti huomattavasti väljemmin kuin edellisissä.
Kaikissa malleissa on lisäksi verrattu toisiinsa
eri korkeakoulusektorien opiskelijoiden asumiskustannuksia keskenään.
Mallin 1 tulosten mukaan vanhempien tai
sukulaisten omistamassa asunnossa tai näiden
luona asuvien asumiskustannukset ovat keskimäärin 240 euroa ja opiskelija-asunnoissa asuvien noin 136 euroa pienemmät kuin vapaarahoitteisissa asunnoissa asuvien opiskelijoiden.
Lisäksi malli ennustaa parisuhteessa asuvien
opiskelijoiden asuvan niin paljon väljemmin,
että (keskimäärin) jaetut asumiskustannukset
ovat noin 50 euroa kuukaudessa suuremmat
kuin yksinasuvilla. Lapsen kanssa asuvilla asumiskustannukset ovat 176 euroa korkeammat
kuin lapsettomilla opiskelijoilla, minkä lisäksi parisuhteessa lasten kanssa asuvilla kustannukset ovat 428 euroa (175+203+50) yksinasuvia korkeammat. Lisäksi mallin mukaan kaikki
edellä mainitut tekijät huomioon otettuina ammattikorkeakouluopiskelijoiden keskimääräiset
asumiskustannukset ovat noin 30 euroa kuukaudessa korkeammat kuin yliopisto-opiskelijoilla.
Mallissa 2 asumismuodon ja asumisen
taustatietojen lisäksi mukaan tuodaan alueellinen keskimääräinen neliövuokra suoraan ikään
kuin sillä ei olisi tekemistä asumismuodon
kanssa. Tämä malli testaa lähinnä yleisen vuokratason heijastumista kaikkiin asumismuotoihin samanaikaisesti. Suoraa vaikutusta kaikkiin
asumismuotoihin alueellisella keskimääräisellä
neliövuokralla ei näyttäisi olevan, sillä termi ei
ole mallissa tilastollisesti merkitsevä.
Tulonlähteinä opintoraha ja asumislisä
Elävätkö jotkut pelkällä opintorahalla ja asumislisällä? Vastaus kysymykseen ei ole aivan
yksiselitteinen, sillä aineistomme perusteella
erilaiset mittaustavat voivat rakentaa ilmiöstä
hyvin vaihtelevan kuvan. Jos opintorahan ja
asumislisän varassa eläviksi määritellään ne
henkilöt, jotka eivät nosta opintolainaa tai käy
lukukausien aikana töissä, heitä on aineistos-
samme yhteensä 733 ja painomuuttujan kanssa
laskettuna he muodostavat tällöin noin 29 prosenttia tutkimuksen perusjoukosta. Määritelmää voi kritisoida siitä, ettei se ota huomioon
mahdollista vanhempien tai puolison tukea ja
muita opintotuen ja palkan ulkopuolisia tulonlähteitä. Lisäksi työssäkäyntiin sisältyy vain lukukausien aikainen työssäkäynti, vaikka lienee
selvää, että kesän aikana runsaasti tienaavat
ovat varsin erilaisessa asemassa kuin ne, jotka
työssäkäynnin sijaan opiskelevat kesällä. Jos
edellisestä luvusta vähennetään ne, jotka tekivät kesällä 2012 töitä, määrä putoaa aineiston
tasolla 224 henkilöön ja ryhmän painokertoimilla estimoitu osuus perusjoukosta noin yhdeksään prosenttiin.
Toinen tapa lähestyä asiaa on tutkia opiskelijoiden kuukausittaisia tulonlähteitä. Jos
osajoukoksi rajataan ne, jotka saavat opintorahaa ja asumislisää mutta eivät nosta opintolainaa tai käy lukukausien aikana töissä ja saavat
lisäksi enintään 50 euroa kuussa vanhempien
tukea tai pääomatuloja, jää aineistoon jäljelle 313 henkilöä. He edustavat perusjoukkoon
yleistettynä hieman yli yhtä kymmenesosaa
korkeakouluopiskelijoista. Jos työssäkäynti katsotaan suoraan palkkatuloista, eli rajataan joukko niihin, jotka eivät keskimäärin saa
lainkaan palkkatuloja, määrä putoaa aavistuksen alaspäin 279 henkilöön ja estimoitu osuus
tasan kymmenesosaan. Pienehköksi jäävä ero
kahden työssäkäyntimittarin välillä kertoo luultavasti siitä, etteivät pelkästään kesällä työssä
käyneet opiskelijat laske kesän aikana tienaamaansa palkkaa osaksi kuukauden keskimääräisiä tulonlähteitään. Toisaalta lukukausien
aikainen työssäkäynti ennustaa luultavasti suurempaa todennäköisyyttä tehdä töitä myös kesäaikana, mikä jättää oman jälkensä lukuihin.
Yhteenvetona edellisestä voidaan todeta, että enimmäkseen pelkällä opintorahalla ja
asumislisällä eläviä on tiukimman määritelmän
mukaan noin kymmenesosa korkeakouluopiskelijoista. Osuus kolminkertaistuu, jos tila
määritellään käänteisesti työssäkäynnin ja lainan nostamisen kautta eikä muihin tulonlähteisiin kiinnitetä huomiota. Taulukossa 3.7 on esitetty jälkimmäisen määrittelytavan mukaisesti
lainaa nostamattomien ja työssä käymättömien

27. opiskelijoiden osuudet erilaisten taustatietojen mukaan. Tulosten perusteella ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijat eivät tämän tekijän mukaan eroa toisistaan, eivätkä
myöskään sukupuolten välillä havaittavat erot
ole tilastollisesti merkitseviä. Alueiden väliset
erot sen sijaan näyttävät selviltä. Kaikkein eniten niitä, jotka eivät käy lukukausien aikana
töissä tai nosta opintolainaa, asuu Itä-Suomessa. Pääkaupunkiseutu ja muu eteläinen Suomi erottuvat sitä vastoin muita pienemmällä
osuudellaan: pääkaupunkiseudun opiskelijoista
ainoastaan neljäsosa kuuluu ei-työssäkäyvien
ja lainaa nostamattomien ryhmään.
Kaikkein huomattavimmin pelkällä opintorahalla ja asumislisällä elämistä ennustavat vastaajan ikä ja opintojen aloitusvuosi.
18­ 20-vuotiaista opiskelijoista peräti 45 pro–
senttia ei käy lukukausien aikana töissä eikä
nosta opintolainaa, mutta 24–26-vuotiaiden
joukossa heitä on ainoastaan runsas viidesosa.
Opintojen aloitusvuoden mukaan tarkasteltuna
pelkällä opintorahalla ja asumislisällä eläminen
muuttuu lineaarisesti sitä harvinaisemmaksi,
mitä pidempi aika opintojen alkamisesta on
vierähtänyt. Ensimmäisen vuoden opiskelijoista (kyselyhetkellä vuonna 2012 aloittaneet)
näin tulee toimeen lähes puolet mutta neljän-
Taulukko 3.7. Lainaa nostamattomien ja lukukausien aikana työssä käymättömien osuus erilaisten
taustatekijöiden mukaan, % (n = 2500).
Ei käy lukukausien aikana töissä eikä nosta opintolainaa
Ei
Yhteensä
Oppilaitos
Kyllä
Yhteensä
71
29
100
AMK
72
28
100
YO
70
30
100
Mies
69
31
100
Nainen
72
28
100
Etelä-Suomi
Sukupuoli
73
27
100
Itä-Suomi
Asuinalue**
62
38
100
Keski-Suomi
68
32
100
Länsi-Suomi
70
30
100
Pohjois-Suomi
69
31
100
Pääkaupunkiseutu
75
26
100
18-20
55
45
100
21-23
65
35
100
24-26
79
21
100
27-29
Ikä*
75
25
100
30+
Opintojen aloitus-
76
24
100
2012
52
48
100
2010-2011
67
33
100
* p<0,001 ** p<0,01
2008-2009
78
23
100
2006-2007
77
23
100
-2005
vuosi*
80
20
100
27

28. 28
nen ja viidennen vuoden opiskelijoista (vuosina
2008 ja 2009 aloittaneet) vain 23 prosenttia.
Iän ja aloitusvuoden jakaumien eroavaisuuksista voisi ounastella, että kiinnostus opintolainaan ja työssäkäyntiin lisääntyy voimakkaammin opintojen keston kuin henkilön iän myötä.
Selvää on, että opintonsa aloittavien lavean ikähaitarin vuoksi nämä mittaavat jossain määrin
eri asioita.
Iän ja opintojen aloitusvuoden taustalle kätkeytyvistä tekijöistä saadaan lisätietoa
kuviosta 3.3, jossa olemme tarkastelleet lainaa nostamattomien ja työssä käymättömien
osuutta luvussa 2 esittelemämme elämäntilanneryhmittelyn mukaan. Kuvion perusteella pelkällä opinrahalla ja asumislisällä eläminen on
erityisen tyypillistä yksin opiskelija-asunnossa asuvilla (41 %) ja sukulaisten luona tai näiden omistamassa asunnossa asuvilla (37 %).
Erityisen harvoin taas näin tulevat toimeen ne
avoliitossa ja vapaarahoitteisessa asunnossa
elävät opiskelijat, joiden puoliso käy töissä (12
%). Muiden ryhmien kohdalla silmiinpistävää
on varsinkin se, että lapsiperheellisistä ja yksin
vapaarahoitteisesti asuvista yhtä suuri osa (27
%) kuuluu kuvailemaamme joukkoon. Molemmilla ryhmillä asumiskustannukset ovat keski-
määräistä suuremmat, mutta lapsiperheellisillä
asia selittyy luultavasti puolison työssäkäynnillä. Yksin vapaarahoitteisesti asuvat joutuvat todennäköisesti turvautumaan säästöihin
ja muihin tulonlähteisiin, kuten vanhempien
tukeen, jos he eivät käy töissä eivätkä nosta
opintolainaa.
Opintolaina
Ketkä nostavat opintolainaa?
Opintolainan nostamisen yleisyyttä voidaan
mitata aineistossamme kahdella tavalla. Ensinnäkin tiedämme, että lainaa jossain vaiheessa korkeakouluopintojaan nostaneita on
aineistossa 937 ja heidän estimoitu osuutensa
perusjoukosta on noin 36 prosenttia. Jos rajaamme joukon niihin, jotka kyselyhetkellä laskivat lainaa osaksi tulonlähteitään, määrä putoaa 604 henkilöön ja ryhmän estimoitu osuus
perusjoukosta 23 prosenttiin. Jälkimmäistä
mittaria voidaan pitää kiinnostavampana katsottaessa nykyhetken toimeentuloa, mutta lainaa koskevien asenteiden suhteen opintolainaa
jossain vaiheessa nostaneiden osuus tarjoaa sille hyvän vertailukohdan.
Opintolainan määrää tiedustelleet kysymykset saivat muutamia mahdottoman suuria
Kuvio 3.3. Työssä käymättömien ja lainaa nostamattomien osuus asumis- ja perhemuodon mukaan
(n = 2499).

29. arvoja, jotka nostavat aineistosta laskettavia
otoskeskiarvoja. Luotettavampi kuva opintolainan määristä saavutetaan tarkastelemalla mediaania sekä järjestetyn joukon alinta ja ylintä
neljäsosaa eli kvartiileja. Lainaa jossain vaiheessa opintojaan nostaneiden lainan mediaanimäärä on 4100 euroa, alakvartiili 2700 euroa
ja yläkvartiili 8000 euroa. Niillä, jotka nostivat kyselyhetkellä lainaa, kuukausimäärän mediaaniksi tulee 300 euroa, joka on myös lainan
valtiontakauksen kuukausikohtainen maksimimäärä (Kela 2013a). Kelan opintoetuustilastojen perusteella keskimääräinen opintovelka
vuoden 2011 lopussa oli 4950 euroa, minkä perusteella aineistostamme saatavat luvut vastaavat varsin hyvin todellisuutta. Opintovelallisten
kokonaismäärä on pienentynyt 30 prosenttia
vuodesta 1995 vuoteen 2011 (Kela 2013b).
Kun opiskelijoilta kysyttiin lainan merkitystä toimeentulon kannalta, kaksi viidestä lainaa nostavasta koki sen perustavaksi ja kolme viidestä täydentäväksi
tulonlähteeksi.
Lainaa nostavat opiskelijat eivät erotu joukosta tavallisimpien taustatekijöiden perusteella. Taulukosta 3.8 voi havaita, että ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden sekä
miesten ja naisten välillä ei ole lainan nostamisen suhteen käytännössä lainkaan vaihtelua.
Alueittain ilmenee aineiston tasalla kohtalaisia
eroja (Keski-Suomessa opiskelevista vastaajista
lainaa nostaa 30 prosenttia, Itä-Suomessa opiskelevista vain 21 prosenttia), mutta erot eivät
ole tilastollisesti merkitseviä.
Viidestä taustatekijästä ainoastaan ikä ja
opintojen aloitusvuosi ovat selvästi yhteydessä siihen, nostiko henkilö kyselyhetkellä opintolainaa. Mielenkiintoisella tavalla aloitusvuodella mitatun opintojen vaiheen yhteys lainan
nostamiseen on epälineaarinen, niin että vuosina 2008–2009 aloittaneilla osuus on kaikkein
suurin ja ensimmäistä opiskeluvuottaan viettävillä ja ennen vuotta 2006 aloittaneilla kaikkein pienin. Aloitusvuosi liittyy vahvasti ikään,
ja ikää katsottaessa epälineaarinen yhteys tuleekin vielä selvemmin esille: 24–26-vuotiais-
ta lainaa nostaa jopa 38 prosenttia, kun taas
30-vuotiaista ja sitä vanhemmista näin toimii
alle kymmenesosa. Tulokset ovat yhdenmukaisia haastatteluaineiston kanssa. Haastatteluiden perusteella näyttääkin siltä, että opintojen
alkuvaiheessa opintoja rahoitetaan vielä vanhempien tuella ja ennen korkeakouluopintoja
kertyneillä säästöillä. Opintojen keskivaiheessa
säästöt alkavat hiipua ja samalla opinnot vaativat päätoimisempaa opiskelua, jolloin työssäkäynnin sijaan turvaudutaan tyypillisemmin
opintolainaan kuin opintojen muissa vaiheissa.
Valmistumisen kynnyksellä puolestaan työskennellään jo kokopäiväisemmin eikä opintolainaan ole tarvetta. (Lavikainen 2012, 65).
Eroja opintolainan nostamisessa alkaa tulla esiin, kun katsotaan asiaa elämäntilanteen
mukaan. Kuviosta 3.4 voi nähdä lainan nostamisen yleisyyden seitsemällä erilaisella asumis- ja perhemuodon mukaisella ryhmällä. Jakaumista voi havaita, että yleisimmin lainaa
nostavat yksin vapaarahoitteisissa asunnoissa
asuvat opiskelijat, mutta heistäkin näin tekee
vain likimain joka kolmas. Erityisen harvinaisia
opintolainan käyttäjiä ovat sen sijaan vapaarahoitteisissa asunnoissa elävät lapsiperheet,
joihin kuuluvista ainoastaan noin 12 prosenttia nostaa lainaa. Tämä ryhmä on kuitenkin
sekalainen ja siihen sisältyy monenlaisia elämäntilanteita. Muiden ryhmien osalta erot ovat
pienempiä, ja lainaa säännöllisesti nostavien
osuus pysyy yleisesti viidesosan tuntumassa.
Pohtimisen arvoista on, miksi ainoastaan yksin vapaarahoitteisissa asunnoissa elävät tarvitsevat muita yleisemmin
opintolainaa.
He erottuvat tässä selvästi esimerkiksi yksin tai
parisuhteessa opiskelija-asunnoissa asuvista.
Selvää on tietenkin, että asumiskustannukset
ovat keskimäärin korkeammat vapaarahoitteisissa asunnoissa, mutta toisaalta joukossa on
muitakin ryhmiä, joilla asumiseen kuluu runsaasti rahaa (ks. asumismenojen muodostuminen edellä). Vapaarahoitteinen asunto on usein
tietoinen valinta suhteessa opiskelija-asuntoon,
ja yksi mahdollinen tulkinta erolle voisi olla,
29

30. Taulukko 3.8. Lainan nostaminen erilaisten taustatekijöiden mukaan, % (n = 2497-2500).
Nostaako vastaaja kyselyhetkellä opintolainaa
Ei nosta
Oppilaitos
AMK
Yhteensä
77
Yhteensä
Nostaa
23
100
78
22
100
77
23
100
77
23
100
Nainen
78
22
100
Etelä-Suomi
76
24
100
Itä-Suomi
Sukupuoli
YO
Mies
81
19
100
70
30
100
Länsi-Suomi
78
22
100
77
23
100
Pääkaupunkiseutu
77
23
100
18-20
84
16
100
21-23
77
23
100
24-26
62
38
100
27-29
Ikä*
Keski-Suomi
Pohjois-Suomi
Oppilaitoksen
sijainti
79
21
100
30+
100
14
100
76
24
100
2008-2009
71
29
100
2006-2007
69
31
100
-2005
Opintojen
aloitusvuosi*
9
86
2010-2011
30
91
2012
87
13
100
* p < 0,001
että opiskelijat haluavat keskittyä opiskeluun
ja lähtevät etsimään omaa rauhaa vapaarahoitteisista asunnoista. Tällöin he eivät välttämättä
olisi yhtä valmiita vastaamaan kasvaviin asumiskustannuksiin työssäkäynnillä vaan turvautuvat mieluummin opintolainaan. Asiaan saadaan lisävalaistusta myöhemmin tässä luvussa,
kun tarkastelemme elämäntilanteen yhteyttä
muihin tulonlähteisiin ja tulonlähteiden keskinäisiä suhteita.
Toisaalta tilastojen perusteella myöskään
opiskelija-asuntoja ei riitä kaikille halukkaille,
sillä esimerkiksi vuonna 2009 opiskelija-asunnon sai koko maan tasolla vain kaksi viidestä
asuntoa hakeneesta, vaikka asuntojen käyttöaste pysytteli kaikkialla lähellä sataa prosenttia
lukukausien aikana. Asunnon saaneiden osuudet vaihtelevat myös runsaasti alueittain: esimerkiksi Mikkelin opiskelija-asunnot Oy:ltä asunnon sai vuonna 2009 66,5 prosenttia
hakijoista mutta Kuopion opiskelija-asunnot
Oy:ltä ainoastaan 17,0 prosenttia. (Suomen
opiskelija-asunnot SOA ry 2010.) Opiskelija-asuntosäätiöt myös pitävät usein ensisijalla
muilta paikkakunnilta muuttavia, mikä saattaa
pakottaa tietyt ryhmät, kuten opintonsa aiemmin aloittaneet ja vanhempien luota muuttamista suunnittelevat, jo pelkästään tilanteen

31. pakosta etsimään asuntoa vapailta markkinoilta. Esimerkiksi Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiöllä asuntojen jako tapahtuu tarveharkintaisesti ja lukukausien alussa etusijalla
ovat pääkaupunkiseudun ulkopuolelta muuttavat opintonsa aloittavat hakijat (Hoas 2013).
Tämä on tietenkin sinänsä vain hyvä asia, mutta sillä lienee oma vaikutuksensa myös opiskelijoiden asumisvalintoihin ja sitä kautta toimeentuloon.
Myös vanhempien sosiaalinen asema ennustaa kohtalaisen voimakkaasti lainan nosta-
Kuvio 3.4. Opintolainaa nostavien osuus asumis- ja perhemuodon mukaan (N = 2500).
Taulukko 3.9. Lainan nostaminen vanhempien koulutuksen ja pääasiallisen toiminnan mukaan,
31
% (n = 2053–2391).
Nostaako lainaa vai ei
Ei nosta
Yhteensä
Perusaste tai ei muodollista koulutusta
Isän koulutus*
Nostaa
81
19
100
Toinen aste
79
21
100
AMK- tai opistotason tutkinto
75
25
100
Akateeminen tutkinto
27
100
82
18
100
Toinen aste
79
22
100
AMK- tai opistotason tutkinto
77
23
100
Akateeminen tutkinto
Äidin koulutus**
74
Perusaste tai ei muodollista koulutusta
73
27
100
Äidin pääasiallinen toiminta*
*p < 0,01 **p < 0,05 (χ2)
75
25
100
81
20
100
83
17
100
Työssä
75
25
100
Työtön tai muuten työelämän ulkopuolella
78
22
100
Eläkkeellä
toiminta*
Työssä
Työtön tai muuten työelämän ulkopuolella
Eläkkeellä
Isän pääasiallinen
83
17
100

32. 32
mista. Yleisesti voidaan todeta, että lainan nostaminen on sitä yleisempää, mitä korkeammin
koulutettuja vanhemmat ovat. Havaittua yhteyttä voisivat mahdollisesti selittää kotoa välittyvät asenteet lainaa kohtaan sekä erilainen
suhtautuminen opiskeluun. Likimain yhtä suuria eroja on nähtävissä sen mukaan, käyvätkö
vanhemmat töissä vai ovatko he työttömiä tai
eläkkeellä. Katsottiinpa äidin tai isän pääasiallista toimintaa, kaikkein harvimmin lainaa nostavat ne, joiden vanhemmat ovat eläkkeellä, ja
vastaavasti yleisimmin ne, joiden vanhemmat
käyvät töissä.
Varauksena taulukosta ilmeneville jakaumille on kuitenkin todettava, että tekemiemme regressiomallinnusten ja kolmen muuttujan ristiintaulukointien (jätetty raportista
pois) perusteella yhteys vanhempien sosiaalisen aseman ja lainan nostamisen välillä on hyvin voimakkaasti riippuvainen vastaajan iästä
ja katoaa yleensä kokonaan, kun ikä otetaan
huomioon vakioitavana muuttujana. Isän koulutuksen osalta vaikuttaa esimerkiksi varsin
selvältä, että yhteys pätee kunnolla ainoastaan
nuorimpiin vastaajiin ja heikkenee sitä enemmän, mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse.
Pääasiallisen toiminnan kohdalla ongelmaksi nousee se, että aineiston nuorimpien vastaajien vanhemmista hyvin pieni osa on vielä
vastaushetkellä siirtynyt eläkkeelle. Toisaalta
yhteys ei näytä pätevän minkään kolmivuotisikäryhmän sisällä, mikä antaa olettaa, että alkuperäinen yhteys selittyy pääasiassa iän vaikutuksella: korkea ikä ennustaa sekä eläkkeellä
olevia vanhempia että vähäisempää opintolainan nostamista.
Asenteet opintolainaa kohtaan: miksi yhdet
nostavat lainaa ja toiset eivät?
Lainaa nostamattomilta opiskelijoilta kysyttiin, millä tulonlähteillä he tulevat lainan sijasta toimeen (kuvio 3.5). Kysymys oli lomakkeessa muotoiltu siten, että vastausvaihtoehdot
sulkevat toisensa pois. Selvästi yleisimmät vastaukset olivat (1) toimeentulo muulla opintotuella, palkkatuloilla ja vanhempien tai sukulaisten taloudellisella sekä (2) muulla opintotuella
ja palkkatuloilla ilman vanhempien tai sukulaisten tukea. Molempien syiden alle asettuu
hieman alle kolmasosa lainaa nostamattomista opiskelijoista. Ilman opintolainaa eläminen
vaatii yleensä vaihtoehtoisiin tulonlähteisiin
turvautumista, sillä harvempi kuin joka kymmenes tulee toimeen pelkällä muulla opintotuella (opintoraha ja asumislisä). Huomattavan
suurelta sen sijaan tuntuu pelkillä palkkatuloilla elävien joukko, johon kuuluu peräti viidesosa opiskelijoista. Silti yhteenvetona voitaneen
Kuvio 3.5. Mikä seuraavista toimeentuloon liittyvistä syistä on tärkein sille, että et ole nostanut opintolainaa? (N=1831).

33. todeta, että lainaa nostamattomat opiskelijat
saavat tavallisimmin elantonsa monista eri lähteistä.
Lainan nostamisen syissä korostuvat menojen kattamiseen liittyvät tekijät (kuvio 3.6).
Miltei puolet lainaa nostaneista kokee erittäin
merkittäväksi syyksi välttämättömyysmenojen kattamisen, mutta monet tarvitsevat lainaa
myös yllättäviin ja ylimääräisiin menoihin. Hyvin harvat ovat nostaneet lainaa siksi, ettei heidän tarvitsisi käydä töissä. Yli kolmasosalle sen
sijaan paljon tai erittäin paljon merkitystä on
ollut sillä, etteivät he halua vanhemmiltaan tai
sukulaisiltaan taloudellista tukea.
Jakaumat eivät kuitenkaan vahvasti
puolla ajatusta opintolainasta tietoisena vaihtoehtona muille tulonlähteille,
vaan pikemminkin se näyttäytyy keinona vastata niihin kuluihin, joiden kattamiseen muut opintotuen osat ja tulonlähteet eivät riitä.
Retrospektiivinen kyselyaineisto ei tietenkään
pääse käsiksi alkuperäiseen päätöksentekoprosessiin, jonka kautta lainaan on päädytty:
jakaumat kertovat ennen kaikkea siitä, miten
lainaa nostavat opiskelijat perustelevat valintaansa jälkikäteen.
Haastatteluaineiston valossa opiskelijoiden tulonmuodostusta ja lainaan liittyvää
päätöksentekoprosessia voidaan jäsentää aikaorientaation ja taloudellisen riippumattomuuden perusteella. Nykyhetkeä korostavassa
aikaorientaatiossa opiskelijat puntaroivat omaa
jaksamistaan, eri elämänalueiden yhdistämistä, työkokemuksen hankkimista ja toisaalta
ajallista panostamista opintoihin. Opintolaina jäsentyy tällöin erityisesti ajankäyttöön liittyväksi kysymykseksi: riittävätkö voimavarani
sekä opiskeluun että työssäkäyntiin? Tarvitsenko työkokemusta ja olenko valmis käyttämään
aikaa työssäkäyntiin? Tulevaisuuteen liittyen
keskeiseksi kysymykseksi nousee ennen kaikkea oman alan työllisyysnäkymät. Aikaorientaation ohella taloudellisen riippumattomuuden aste nousee opiskelijoiden näkemyksissä
keskeiseksi osaksi päätöksenteon prosessia.
Opiskelijat puntaroivat omaa suhdettaan lainarahaan: olenko valmis elämään velaksi? Haluanko rahoittaa perusarkeani lainalla? Onko
opintolaina sijoitus tulevaisuuteeni?
33
Kuvio 3.6. Miten tärkeitä seuraavat syyt ovat sille, että olet nostanut opintolainaa? (N=919–940).
Tarvitsen lainaa kattaakseni välttämättömyysmenot
Tarvitsen lainaa yllättäviin ja ylimääräisiin
menoihin
En ole halunnut vanhemmiltani/sukulaisiltani
taloudellista tukea
En ole saanut vanhemmiltani/sukulaisiltani
taloudellista tukea
En ole halunnut tehdä töitä opintojeni ohella
En ole saanut töitä, joten olen joutunut ottamaan lainaa

34. Opiskelijoiden näkemyksissä korostuu
vahva pärjäämisen eetos ja jokapäiväisten kulujen rahoittaminen lainalla nähdään varsin kielteisessä valossa. Haastatteluiden perusteella piirtyy myös kuva
1990-luvun lama-ajan sukupolvesta.
34
Monilla on ollut lapsuudessaan negatiivisia
kokemuksia velkaantumisesta ja lapsuudenperheestä omaksuttu velka-aversio näyttäytyy
lainan takaisinmaksuun liittyvänä huolena ja
periaatteellisena lainan välttämisenä. (Ks. Lavikainen 2012, 30–38.)
Kaiken kaikkiaan päätös lainan nostamisesta voi olla hyvinkin mutkikas kokonaisuus,
jossa punnitaan huolellisesti nykyhetkeen ja tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä, unohtamatta
kenties kaukaakin menneisyydestä kumpuavia
arvoja ja asenteita. Haastatteluiden perusteella ei ole nähtävissä merkkejä kovinkaan huolettomasta lainan ottamisesta, mutta on hyvä
huomioida, että haastatteluihin osallistuneet
opiskelijat edustavat varsin valikoitunutta ja
toimeentuloaan aktiivisesti pohtivaa joukkoa.
Lainan ja muiden tulonlähteiden väliseen dynamiikkaan palaamme vielä myöhemmässä
alaluvussa.
Opintolaina ja kokemus toimeentulosta
Opintolainaa nostavat opiskelijat arvioivat itsensä muita useammin heikosti toimeentuleviksi, pienituloisiksi ja köyhiksi (taulukko
3.10). Erot näyttävät tosin paikantuvan erityisesti toimeentulokokemuksen ääripäihin, niin
että lainaa nostavissa on selvästi vähemmän
erityisen hyvin toimeentulevia ja lainaa nostamattomista taas ani harva kokee toimeentulonsa erityisen niukaksi. Tästä huolimatta noin
puolet molempiin ryhmiin kuuluvista kuvaili rahojensa riittävyyttä vastausvaihtoehdolla
”Tulin toimeen kun elin säästäväisesti”. Pienituloisuutta ja köyhyyttä koskevien väitteiden
kohdalla erot ryhmien välillä ovat samansuuntaisia. Pienituloisuudesta täysin samaa mieltä
on lainaa nostavista 74 prosenttia, kun lainaa
nostamattomista näin ajattelee 54 prosenttia.
Köyhyydestä sen sijaan täysin erimielisiä on
lainaa nostavista ainoastaan 8 prosenttia, vaik-
ka lainaa nostamattomista väitteestä on täysin
eri mieltä joka viides.
Mistä näin huomattavat erot ryhmien välillä voivat johtua? Jälleen ei tietenkään pystytä
sanomaan mitään yhteyden suunnasta, eli johtaako kokemus heikosta toimeentulosta lainan
nostamiseen vai selittääkö opintolainan varassa
eläminen juuri heikkoa kokemusta toimeentulosta. Luultavasti kumpikin selityksistä on osittain paikkansapitäviä, eikä pois voida sulkea
sitäkään hyvin todennäköistä mahdollisuutta,
että lainaa nostavat edustavat ylipäätään sangen valikoitunutta kaistaletta opiskelijajoukosta. Aiemmin esittämämme perusteella voi päätellä, että lainaa nostavat erottuvat varsinkin
iällään sekä asumis- ja perhemuodollaan muista opiskelijoista.
Opintolainan tarve näyttää paikantuvan eritoten sellaisiin elämäntilanteisiin,
joissa menot kasvavat suuriksi ja niistä on kannettava vastuu pääosin omatoimisesti. Kun vielä muistetaan lainan
nostamisen yleisimmäksi syyksi välttämättömien menojen kattaminen, alkaa
opintolaina näyttäytyä reaktiona heikkoon toimeentulokokemukseen ja siihen
liittyviin elämäntilanteisiin.
Asian kirkastamiseksi on tärkeää tarkastella
muiden tulonlähteiden roolia opiskelijoiden
elämässä. Lisäymmärrystä opintolainan ja
toimeentulokokemuksen yhteydestä saamme
myös raportin neljännessä luvussa, jonka yhtenä osana mallinnamme erilaisten tulonlähteiden ja yksilöllisten taustatekijöiden samanaikaista yhteyttä subjektiiviseen toimeentuloon.
Työssäkäynti lukukausien aikana
Opiskelijoiden työssäkäynti taustatekijöiden mukaan
Taulukossa 3.11 on tarkasteltu erilaisten taustatekijöiden yhteyttä säännölliseen lukukausien
aikaiseen työssäkäyntiin. Aineiston perusteella kaikista korkeakouluopiskelijoista käy säännöllisesti lukukausien aikana töissä noin kolme viidesosaa; 35 prosenttia tekee töitä alle
20 tuntia viikossa ja 26 prosenttia yli 20 tuntia

35. Taulukko 3.10. Lainan nostamisen yhteys erilaisiin subjektiivisen toimeentulon mittareihin, %.
Nostaako lainaa
Ei nosta
Nostaa
Tulin erittäin hyvin toimeen
Miten käytettävissäsi olevat
rahat riittivät viimeksi kuluneen vuoden (12 kk) aikana?*
(N=2488)
10
2
Tulin hyvin toimeen
26
15
Tulin toimeen, kun elin säästäväisesti
49
48
Toimeentuloni oli erittäin niukka ja epävarma
15
35
Yhteensä
Ottaen huomioon nykyisen
Jokseenkin eri mieltä
7
3
Ei samaa eikä eri mieltä
6
2
Jokseenkin samaa mieltä
27
20
54
74
100
100
Täysin eri mieltä
pienituloinen.* (N=2485)
1
Yhteensä
mioon ottaen koen olevani
100
6
Täysin samaa mieltä
Tämänhetkiset tuloni huo-
100
Täysin eri mieltä
20
8
Jokseenkin eri mieltä
26
18
16
19
21
30
16
24
Yhteensä
köyhä.* (N=2478)
Ei samaa eikä eri mieltä
Jokseenkin samaa mieltä
Täysin samaa mieltä
elämäntilanteeni koen olevani
100
100
* p < 0,001 (χ2)
viikossa. Ammattikorkeakouluopiskelijat eroavat yliopisto-opiskelijoista siten, että heillä yli
20 tunnin viikoittainen työskentely on selvästi yleisempää, mutta yliopisto-opiskelijat taas
tekevät useammin alle 20 tunnin työviikkoja.
Sukupuolittain tarkasteltuna miehillä korostuvat enemmän molemmat työssäkäynnin ääripäät, eli heille on naisia yleisempää joko työskennellä yli 20 tuntia viikossa tai olla lainkaan
käymättä töissä. Alueellisesti pääkaupunkiseutu erottuu muista kahden kolmasosan työssäkäyvien osuudellaan. Keski-Suomessa sitä vastoin jopa 46 prosenttia ei käy lainkaan töissä
lukukausien aikana.
Mielenkiintoisimmat erot piirtyvät jälleen
esiin katsottaessa iän ja opintojen aloitusvuoden yhteyttä työssäkäyntiin. Yleisesti ottaen
työssäkäynti näyttää lisääntyvän niin iän kuin
opintojen keston myötä. 18–20-vuotiaista töis-
sä ei käy lainkaan 55 prosenttia, 21–23-vuotiailla vastaava osuus on kymmenen prosenttiyksikköä pienempi ja 24–26-vuotiaista työssä
käymättömiä on enää kolmasosa. Huomattavaa
on, että työssä käymättömien osuuden pienentyminen heijastuu enemmän yli 20 viikkotyötunnin osuuteen kuin alle 20 tunnin työskentelyyn. Itse asiassa alle 20 tunnin viikoittainen
työskentely on kolmessa nuorimmassa ikäryhmässä lähes yhtä yleistä: 18–20-vuotiaista 37
prosenttia työskentelee alle 20 tuntia viikossa
ja 24–26-vuotiaista 40 prosenttia. 27–29-vuotiailla sen sijaan työssäkäynti on kaikkein tasaisimmin jakautunutta: heistä kolmannes ei
käy lainkaan töissä, kolmannes työskentelee
20 tuntia viikossa ja kolmannes yli 20 tuntia
viikossa.
Työssäkäynnin vaihtelut ovat hyvin samankaltaisia opintojen keston mukaan – toi-
35

36. sin pienellä erotuksella. Alle 20 tuntia viikossa
työskentelevien osuus pysyy tässäkin tapauksessa hyvin tasaisena lukuun ottamatta ensimmäisen vuoden opiskelijoita (aineistossa 2012
aloittaneet), jotka erottuvat selvästi muusta
joukosta. Heistä jopa 57 prosenttia ei käy lainkaan töissä ja vain 27 prosenttia tekee töitä
alle 20 tuntia viikossa. Koska erot eivät välity
samalla tavalla ikäryhmittäin, asialle on haettava toisenlaisia selityksiä. Ensinnäkin monet
ensimmäisen vuoden opiskelijoista ovat juuri
muuttaneet toiselle paikkakunnalle, jolloin hei-
dän mahdolliset aiemmat työsuhteensa vääjäämättä katkeavat ja huomio kiinnittyy muutenkin uusien sosiaalisten verkostojen luomiseen.
Toiseksi ensimmäinen opiskeluvuosi edustaa
– myös useimmille samalta paikkakunnalta
kotoisin oleville – suurta kulttuurista ja elämäntavallista muutosta, jossa opiskelijaelämän viettäminen täyttää suuren osan ajasta
sekä kursseilla että niiden ulkopuolisella toiminnalla. Se, että ensimmäisen vuoden erottuminen ei välity voimakkaasti ikäryhmittäi-
Taulukko 3.11. Säännöllinen lukukausien aikainen työssäkäynti erilaisten taustatekijöiden mukaan,
% (n = 2482–2485).
Käykö henkilö säännöllisesti lukukausien aikana töissä?
Ei käy töissä
Alle 20 h/viikko
Yli 20 h/viikko
Yhteensä
39
35
26
100
AMK
37
32
31
100
YO
40
37
23
100
Mies
41
30
29
100
Nainen
37
40
24
100
Etelä-Suomi
37
36
27
100
Itä-Suomi
44
30
25
100
Oppilaitoksen
Keski-Suomi
46
39
15
100
sijainti*
Länsi-Suomi
40
31
29
100
Pohjois-Suomi
42
35
23
100
Pääkaupunkiseutu
33
40
27
100
18-20
55
37
8
100
21-23
45
43
13
100
24-26
33
40
26
100
27-29
34
33
33
100
30+
29
17
55
100
2012
57
27
15
100
2010-2011
43
40
17
100
2008-2009
32
40
28
100
2006-2007
34
39
27
100
-2005
25
26
49
100
Kaikki
Oppilaitos*
Sukupuoli*
36
Ikä*
Opintojen aloitusvuosi*
* p < 0,001 (χ2)

37. siin jakaumiin, johtunee opintojen aloittamisen
keski-iän kasvamisesta.
Kaikkein pisimpään opiskelleiden ryhmä (vuonna 2005 tai sitä aiemmin aloittaneet,
eli kahdeksan vuotta tai sitä pidempään kirjoilla olleet) on elämäntilanteiltaan hyvin heterogeeninen, ja heistä noin puolet tekee yli
20 tuntia viikossa töitä. Näiden ja ensimmäisen vuoden opiskelijoiden väliin jääviin ryhmiin kuuluvista noin 40 prosenttia työskentelee alle 20 tuntia viikossa. Ryhmien sisältä voi
kuitenkin havaita sellaisen eron, että yli 20 tunnin viikoittainen työskentely näyttää selvästi
yleistyvän neljännen ja viidennen opiskeluvuoden aikana. Ammattikorkeakouluopiskelijoista
useimmat tekevät tässä vaiheessa jo yliaikaa,
ja yliopistossa opinnot alkavat olla jo hitaammin opiskelleillakin vähintään puolivälissä.
Tällöin opintojen ohessa tehtävät työt lienevät
yhä useammilla omaa opiskelualaa vastaavia
töitä, mikä saattaa näkyä myös pidempänä viikoittaisena työaikana.
Iän ja opiskeluvuoden mukaiset tarkastelut nostavat kenties enemmän kysymyksiä
kuin antavat vastauksia. Tarkempi kuva työssä-
käynnistä saadaan, kun katsotaan sen yleisyyttä erilaisten asumis- ja perhemuotojen mukaan
(kuvio 3.7). Kaikkein vähiten työssäkäyviä on
odotetunlaisesti yksin opiskelija-asunnossa elävissä, joista vain noin puolet käy lukukausien
aikana töissä. Hyvin monet ensimmäisen vuoden opiskelijat kuuluvat juuri tähän ryhmään,
jossa asumisesta aiheutuvat kulut pysyvät matalina. Toiseksi vähiten työssä käyvät ne, jotka
asuvat vanhempien, sukulaisten tai puolison
omistamassa asunnossa. Suurin osa tästä ryhmästä asuu vanhempien luona, mikä ilmenee
heilläkin keskimääräistä pienempinä asumismenoina. Vapaarahoitteinen asuminen näyttää
lisäävän erityisesti alle 20 tunnin viikoittaista
työskentelyä. Yksin vapaarahoitteisessa asunnossa asuvista tämän verran työskentelee 40
prosenttia ja ei-työssäkäyvän puolison kanssa
asuvista 45 prosenttia.
Lapsiperheelliset opiskelijat edustavat toista ääripäätä suhteessa yksin opiskelija-asunnossa asuviin: heistä jopa puolet käy
yli 20 tuntia viikossa töissä. Arvatenkin tähän
ryhmään kuuluvat ovat myös iältään keskimääräistä vanhempia, mikä voi osaltaan selit37
Kuvio 3.7. Säännöllinen lukukausien aikainen työssäkäynti asumis- ja perhemuodon mukaan (N=2485).

38. tää aiemmin esittämiämme jakaumia. Ryhmien
välisiä eroja voi pitää kaiken kaikkiaan hyvin
johdonmukaisina, ja työssäkäynnin tarve näyttää kumpuavan erityisesti kalliimmista asumiskustannuksista. Se, että asuu yksin vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa, on useimmissa
tapauksissa tietoinen valinta (eli valitaan olla
asumatta opiskelija-asunnossa), jolloin työssäkäynnin funktiona on eritoten korkeamman
elintason mahdollistaminen. Yksin vapaarahoitteisessa asunnossa asuvat ovat keskimäärin
hieman vanhempia kuin opiskelija-asunnossa
asuvat (ks. ryhmien tarkempi kuvaus luvussa
2), mikä voi osaltaan selittää iän mukaisista jakaumista tekemiämme havaintoja.
Tarkastelemme vielä lopuksi vanhempien
koulutuksen ja kyselyhetken pääasiallisen toiminnan yhteyttä heidän lastensa opiskeluaikaiseen työssäkäyntiin (taulukko 3.12). Vanhempien koulutusta kuvaavat jakaumat eivät piirrä
asiasta kovin yksiselitteistä kuvaa. Työskenteleminen yli 20 tuntia viikossa näyttää erottele-
van ihmisiä siten, että akateemisten vanhempien lapsilla se on kaikkein harvinaisinta ja
pelkän perusasteen koulutuksen suorittaneilla
kaikkein yleisintä. Tällaista suuntausta ei ole
kuitenkaan havaittavissa alle 20 viikkotunnin
työskentelyssä, vaan päinvastoin siinä juuri
akateemisen tutkinnon suorittaneiden lapset
eroavat muista erityisen suurella, lähes 50 prosentin osuudellaan. Se, että opiskelija ei käy
lainkaan töissä opintojen ohella, vaikuttaa joka
tapauksessa olevan kaikkein harvinaisinta akateemisesta taustasta ponnistavilla.
Vanhempien pääasiallisen toiminnan mukaiset jakaumat ovat jälleen hieman tulkinnanvaraisia, koska niihin sisältyy niin paljon ryhmien erilaisten ikäjakaumien tuomaa harhaa.
Sekä äidin että isän toiminnan mukaan katsottuna kaikkein vähiten yli 20 tuntia viikossa
työskenteleviä on työssäkäyvien vanhempien
lapsissa. Tämä ryhmä sen sijaan erottuu muita suuremmalla alle 20 viikoittaisen työtunnin
osuudellaan. Työssä käymättömien osuuksissa
Taulukko 3.12. Säännöllinen lukukausien aikainen työssäkäynti vanhempien koulutuksen ja pääasiallisen toiminnan mukaan, % (n = 2044–2379).
Käykö säännöllisesti lukukausien aikana töissä?
38
Ei käy
28
37
100
Toinen aste
41
33
26
100
AMK- tai opistotason tutkinto
41
32
27
100
34
47
20
100
37
23
40
100
Toinen aste
39
33
28
100
AMK- tai opistotason tutkinto
44
30
26
100
Akateeminen tutkinto
32
48
20
100
Työssä
40
40
20
100
Työtön tai muuten työelämän ulkopuolella
36
28
37
100
Eläkkeellä
nen toiminta*
35
Perusaste tai ei muodollista koulutusta
Isän pääasialli-
Yhteensä
Akateeminen tutkinto
Äidin koulutus*
Yli 20 h/vk
Perusaste tai ei muodollista koulutusta
Isän koulutus*
Alle 20 h/vk
36
31
33
100
Työssä
Äidin pääasiallinen toiminta*
*p < 0,001 (χ2)
40
39
22
100
Työtön tai muuten työelämän ulkopuolella
42
28
30
100
Eläkkeellä
33
30
37
100

39. erot ryhmien välillä jäävät käytännössä vähäisiksi, ja luultavasti jakaumat kuvaavat muutenkin enemmän henkilön ikää kuin vanhempien
pääasiallisen toiminnan suoraa vaikutusta heidän opiskelevien lastensa työssäkäyntiin.
Tärkeimmät syyt käydä ja olla käymättä
töissä
Kysely lähestyi työssäkäyntiä kahdesta suunnasta: niitä, jotka ovat käyneet säännöllisesti
lukukausien aikana töissä, pyydettiin arvioimaan erilaisten työssäkäynnin syiden tärkeyttä (kuvio 3.8), ja työssä käymättömiltä halusimme vastaavasti tietää, mistä syistä he ovat
päättäneet pitäytyä työskentelystä opintojen
ohella (kuvio 3.9). Työssäkäyvien syissä korostuvat ensisijaisesti toimeentuloon liittyvät
tekijät ja vasta toissijaisesti mahdollinen muu
työn mukanaan tuoma hyöty. Kolme viidestä työssäkäyvästä opiskelijasta pitää erittäin
merkittävänä syynä työskentelylleen välttämättömän toimeentulon, kuten ruoan ja asumisen, turvaamista. Kuvaavaa on, että muun
kuin välttämättömän toimeentulon kattaminen
jää merkittävyydessään vasta toiseksi. Tämän
perusteella työssäkäynnissä ei ole ainoastaan
kyse paremman elintason tavoittelusta vaan sitäkin enemmän yksinkertaisesti keinosta vastata välttämättömiin elinkustannuksiin. On tietenkin selvää, että ”välttämätön toimeentulo”
tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, ja varsinkin
asumiseen liittyvät kustannukset saattavat tuntua välttämättömiltä riippumatta siitä, millaisia
elämäntavallisia valintoja ja arvostuksia niiden
taustalta kumpuaa: hintavassa keskustayksiössä elävä opiskelija kokee luultavasti vuokramenonsa välttämättömiksi, vaikka tarjolla olisi
ollut huokeampiakin asumisratkaisuja. Syvennymme tulonlähteiden välistä dynamiikkaa käsittelevässä alaluvussa vielä uudemman kerran
kysymykseen, miten välttämätöntä eri ihmisille
on välttämätön.
Olisi kuitenkin harhaanjohtavaa väittää, että työssäkäynti on opiskelijoille pelkkää toimeentulon turvaamista.
Vastausten perusteella opiskelijat antavat paljon painoarvoa myös työn tarjoamille aineettomille ja kokemuksellisille hyödyille.
39
Kuvio 3.8. Miten tärkeitä seuraavat asiat ovat sille, että olet tehnyt säännöllisesti töitä lukukausien aikana? (N=1825–1845).

40. Yli puolet katsoo paljon tai erittäin paljon olevan merkitystä työkokemuksen hankkimisella
ja uusien taitojen oppimisella. Myös kontaktien
luominen ja työn mielekkyys saavat kannatusta, vaikkakin astetta vähäisemmällä voimakkuudella. Harvat hakevat työstä vastapainoa
opiskelulle, sillä noin kolmasosa katsoo, ettei
sillä ole lainkaan merkitystä ja lähes yhtä moni
näkee asian vain jonkin verran merkitykselliseksi.
Lukukausien aikaisesta työskentelystä pitäytyminen näyttäytyy useimmiten tietoisena valintana opiskelun hyväksi. Sillä, että haluaa keskittyä opiskeluun, on paljon tai erittäin
paljon merkitystä miltei neljälle viidestä työssä
käymättömästä opiskelijasta. Hyvin suurta painoarvoa saa myös tälle väitteelle rinnasteinen
”Voimavarani eivät riitä sekä opiskeluun että
työssäkäyntiin”. Vaikutelmaa työssä käymättömyydestä tietoisena valintana tukee osaltaan
myös se, että epäonnistuminen työnsaannissa
korostuu sangen harvojen vastauksissa. Useim-
40
mat työssä käymättömistä vastaajista eivät ole
tämän perustella edes yrittäneet hankkia töitä.
Toimeentulotutkimuksen näkökulmasta mielenkiintoista on, että eniten työssä käymättömiä vastaajia jakaa väite ”Tulen toimeen
muilla tuloillani”. Noin kaksi kolmasosaa katsoo asialla olevan vain jonkin verran tai ei lainkaan merkitystä ja yksi kolmasosa paljon tai
erittäin paljon merkitystä. Negatiivisen ääripään korostumisen voisi tulkita ristiriitaiseksi
sen kanssa, että työssäkäyvät perustelevat työskentelyään kaikkein tavallisimmin toimeentulosyillä, mutta tarkemmin ajatellen havainto
ei tunnu kovinkaan yllättävältä. Jos henkilö
ei käynyt kyselyhetkellä töissä, hän kuitenkin
luultavasti tuli jotenkuten toimeen muilla tulonlähteillään (koska on siinä tilassa että voi
vastata kyselyyn) eikä siten osannut edes pohtia työssäkäyntiä ja toimeentuloa samassa yhteydessä. Työssäkäynti saattaisi kenties näyttäytyä monille keinona hankkia lisätuloja ja
kohottaa elintasoa, mutta väitteessä oli kyse
Kuvio 3.9. Miten tärkeitä seuraavat asiat ovat sille, että et ole tehnyt säännöllisesti töitä lukukausien
aikana? (N = 1025–1071).

41. nimenomaan yleisestä toimeen tulemisesta
muilla tuloilla. Myös sen perusteella, että hyvin
harvat ovat edes yrittäneet saada töitä, useimmilla työssä käymättömillä ei vaikuta olevan
akuuttia, pakottavaa tarvetta työstä saataville lisätuloille. Tällöin opiskelijat eivät perustele työskentelemättömyyttään toimeentulolla,
vaan vastauksissa painottuvat ajankäyttöön ja
jaksamiseen liittyvät puolet.
Miksi sitten työssäkäyvät korostavat niin
vahvasti toimeentulosyitä, vaikka työssä käymättömillä valinta liittyy enimmäkseen ajankäyttöön? Yksi mahdollinen selitys voisi olla
se, että aiempien tarkastelujemme perusteella
työssäkäynnin määrä jakaa opiskelijoita sangen voimakkaasti erilaisten taustatekijöiden
ja elämäntilanteiden mukaan. Vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa asuminen on esimerkiksi selvästi yhteydessä työssäkäyntiin, mikä
selittynee pitkälti suuremmilla asumismenoilla. Toisaalta työskentelystä pitäytyminen on
erityisen yleistä ensimmäisen vuoden opiskelijoilla, joilla uudenlainen toimintaympäristö
ja elämäntilanne saavat huomion jo luonnostaan kiinnittymään opintoihin ja opiskelijaelämään. Opintojen edetessä opiskelijat vähitellen
etääntyvät tästä kulttuurista ja alkavat arvostaa ja tavoitella enemmän myös opintojen ulkopuolisia asioita, kuten oman alan työkokemusta ja parempaa elintasoa. Tällöin työhön
hakeutuminen muuttuu opiskelijoiden mielessä ajankohtaiseksi ja viimeistään kuukausittaisten palkkatulojen ja niiden mahdollistaman kalliimman asumisen ja vapaa-ajan myötä
toimeentulo alkaa saada uudenlaisia ”välttämättömiltä” tuntuvia piirteitä. Tässä mielessä
työssäkäyntiä voisi kutsua dominoivaksi tulonlähteeksi, koska sen mahdollistamien asioiden
jälkeen paluu ensimmäisen opiskeluvuoden tilanteeseen ei tunnu enää samalla tavalla houkuttelevalta tai edes mahdolliselta.
Vanhempien ja sukulaisten taloudellinen tuki
Yksi merkittävä osa monien opiskelijoiden toimeentuloa on vanhemmilta ja muilta sukulaisilta saatava taloudellinen tuki. Kyselylomakkeessa taloudellisen tuen yleisyyttä, määrää ja
siihen kohdistuvia asenteita tiedusteltiin useilla
erilaisilla mittareilla. Niitä, jotka laskivat van-
hempien ja sukulaisten tukea osaksi kuukausittaisia tulonlähteitään, oli aineistossa 1027, ja he
edustavat näin ollen likimain kahta viidesosaa
tutkimuksen perusjoukosta. Niillä, jotka tukea
ovat saaneet, tuen kuukausimäärän keskiarvo
on 263 euroa, mutta tätä estimaattia kasvattaa
huomattavasti se, että mukana on muutamia
käytännössä mahdottoman suuria (useita tuhansia euroja kuussa) arvoja. Oikeamman kuvan tuen määrästä antaa luultavasti mediaani,
joka on tasan sata euroa kuussa. Järjestetyn
joukon alin neljäsosa eli alakvartiili saavutetaan 50 eurossa ja ylin neljäsosa eli yläkvartiili
200 eurossa.
Vanhempien ja sukulaisten taloudellinen
tuki määrittyy opiskelijoiden ajatuksissa lainaa selvemmin täydentäväksi tulonlähteeksi: 23 prosenttia vastaajista
katsoi taloudellisen tuen toimeentulonsa
kannalta perustavaksi ja 77 prosenttia
täydentäväksi tulonlähteeksi.
Vanhempien ja sukulaisten taloudellisen
tuen taustatekijät
Taulukossa 3.13 on tarkasteltu vanhempien ja
sukulaisten tuen taustatekijöitä samalla tavoin
kuin aiemmin opintolainan yhteydessä. Mittarina tuen saannille on käytetty neliportaista
vastausasteikkoa, joka sisältää sekä laadullisen että määrällisen ulottuvuuden: yksi vastausvaihtoehdoista (en lainkaan) viittaa siihen, ettei henkilö ole saanut tukea, ja kolme
muuta vastaavasti kertovat tuen saannista ja
samalla sen yleisyydestä (harvoin, silloin tällöin, usein). Koko aineiston tasolla vastaajat
jakautuvat melko tasaisesti eri vastausvaihtoehtojen alle, vaikka ”en lainkaan” onkin selvästi
harvinaisin ja ”silloin tällöin” taasen tyypillisin
vastaus. Yleishavaintona jakaumista voidaan
todeta, että valitsemamme taustatekijät ennustavat jonkin verran paremmin vanhempien
tuen saantia kuin opintolainan nostamista.
Mielenkiintoista on, että yliopisto-opiskelijat
näyttävät saavan hieman AMK-opiskelijoita
useammin vanhemmiltaan tukea, vaikka vastaavaa eroa koulutussektoreiden välillä ei ollut havaittavissa lainan nostamisen yhteydessä. Oppilaitoksen sijainnin suhteen jakaumat
ovat alueittain sangen erilaisia, mutta erois-
41

42. sa ei ole nähtävissä selvää johdonmukaisuutta. Etelä-Suomi esimerkiksi erottuu joukosta
samaan aikaan sekä suurimmilla ”en lainkaan”
että ”usein” vastanneiden osuuksillaan. Käytännössä alueiden väliset erot jäävät hyvin merkityksettömiksi, vaikka ovatkin juuri ja juuri tilastollisesti merkitseviä.
Taustatekijöistä ainoastaan sukupuoli ei
ole tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä vanhempien ja sukulaisten taloudelliseen tukeen,
vaikka aineiston tasolla naiset asettuvat hieman taajemmin luokkaan ”usein”. Mielenkiintoisia yhteyksiä sen sijaan piirtyy jälleen esiin,
kun tarkastellaan ikää ja opintojen aloitusvuotta rinnakkain. Lainan tavoin myös vanhempien
tuki näyttää määrittyvän kirkkaammin henkilön iän kuin opintojen keston kautta. Yleisesti
vaikuttaa siltä, että mitä vanhemmasta opiskelijasta on kyse, sitä harvemmin tämä saa
”usein” vanhemmiltaan tai sukulaisiltaan taloudellista tukea. ”Silloin tällöin” tukea saavien
ryhmässä ikäryhmien erot ovat huomattavasti tasaisemmat, mutta siinäkin 30-vuotiaat ja
sitä vanhemmat erottuvat selvästi muita pienemmällä osuudellaan. Iän heijastama kehityskulku välittyy lievempänä myös opintojen
Taulukko 3.13. Erilaisten taustatekijöiden yhteys vanhemmilta ja muilta sukulaisilta saatuun taloudelliseen tukeen ja sen yleisyyteen, % (n = 2482–2485).
Oletko saanut vanhemmiltasi tai muilta sukulaisiltasi taloudellista tukea
korkeakouluopintojesi aikana?
En lainkaan
Harvoin
Silloin tällöin
Usein
Yhteensä
14
23
38
26
100
AMK
19
24
32
24
100
YO
11
22
41
26
100
Mies
14
24
39
23
100
Nainen
14
22
37
27
100
Etelä-Suomi
22
19
27
32
100
Itä-Suomi
14
21
39
26
100
Keski-Suomi
11
26
39
24
100
Länsi-Suomi
13
24
38
25
100
Pohjois-Suomi
17
22
38
23
100
Pääkaupunkiseutu
12
24
38
26
100
18-20
6
17
39
39
100
21-23
6
24
43
27
100
24-26
8
24
42
26
100
27-29
10
29
36
24
100
30+
41
20
24
15
100
2012
16
15
38
31
100
2010-2011
13
26
37
25
100
2008-2009
13
23
37
27
100
2006-2007
6
21
48
25
100
-2005
20
26
33
22
100
Yhteensä
Oppilaitos*
Sukupuoli
42
Oppilaitoksen
sijainti***
Ikä*
Opintojen
aloitusvuosi*
* p < 0,001 ** p < 0,01 *** p < 0,05 (χ2)