1. KIRKON KEVÄT
ON TULOSSA

2. Muutos on meissä
- siksi se on jo kirkossakin

3. Kirkon jäsenyys ei ole enää
itsestään selvä, sosiaalinen
välttämättömyys:
kirkkoon kuuluminen on
koettava mielekkääksi

4. Kirkko ei voi asettua
yhteiskunnan ulko- tai
yläpuolelle, vaan sen on elettävä
osana sen hetkistä todellisuutta
ja osallistuttava siinä ihmisen
hyvää edistäviin prosesseihin

5. Kirkon uudistus alkaa meistä.
Piispat, komiteat, kirkkohallitus
voivat edistää sitä, eivät aloittaa
eivätkä estää sitä.

6. Kirkko oppii kuuntelemaan,
kunnioittamaan ja tarvitsemaan
jäseniään ja heidän
kysymyksiään, kritiikkiään
ja osaamistaan

7. • kohteista subjekteiksi
• kuulijoista keskustelijoiksi
• passiivisista seurailijoista
aktiivisiksi toimijoiksi
• sanelun kohteista uskon tulkeiksi
omassa arjessaan
Kirkon jäsenet

8. Ihmiset ”tekevät” kirkkoa
omassa arjessaan
- eivät vain menemällä
tilaisuuksiin tai tapahtumiin

9. Kirkon toimintakulttuurin on muututtava
• itseriittoisuudesta dialogiin
• salailusta avoimuuteen
• jähmeydestä joustavuuteen
• virallisuudesta vuorovaikutukseen
• kontrollista kohtaamiseen
• hierarkiasta osallisuuteen

10. Kirkon yhtenäisyys on myytti,
moniäänisyys ja monikasvoisuus
on rikkautta.

11. Kirkon on unohdettava
näennäiset erimielisyytensä ja
opittava ratkaisemaan todellisia
ristiriitojaan

12. Kirkko on armon ja
oikeudenmukaisuuden asialla
- vain jos se näkyy ja tuntuu
konkreettisesti tämän ajan
ihmisen todellisuudessa

13. Kirkko ei saa pelätä,
puolustautua, piiloutua, selitellä,
eikä hymistellä,
vaan sen on oltava selkeästi
ihmisen puolella pahan valtaa
vastaan

14. Kirkon kevät
- on jo monien mielessä